GDPR recitals (FI)

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 100 101 102 103 104 105 106 107 108 109 110 111 112 113 114 115 116 117 118 119 120 121 122 123 124 125 126 127 128 129 130 131 132 133 134 135 136 137 138 139 140 141 142 143 144 145 146 147 148 149 150 151 152 153 154 155 156 157 158 159 160 161 162 163 164 165 166 167 168 169 170 171 172 173

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 16 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon¹,

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon²,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä³,

sekä katsovat seuraavaa:

Luonnollisten henkilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyn yhteydessä on perusoikeus. Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä perusoikeuskirja, 8 artiklan 1 kohdan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 16 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus henkilötietojensa suojaan.

Sen vuoksi niissä periaatteissa ja säännöissä, jotka koskevat luonnollisten henkilöiden suojelua henkilötietojen käsittelyssä, olisi heidän kansalaisuudestaan ja asuinpaikastaan riippumatta otettava huomioon heidän perusoikeutensa ja -vapautensa ja erityisesti oikeus henkilötietojen suojaan. Tämän asetuksen tarkoituksena on tukea vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen ja talousunionin kehittämistä, taloudellista ja sosiaalista edistystä, talouksien lujittamista ja lähentämistä sisämarkkinoilla sekä luonnollisten henkilöiden hyvinvointia.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY⁴ tarkoituksena on yhdenmukaistaa luonnollisten henkilöiden henkilötietojen käsittelyä koskevien perusoikeuksien ja -vapauksien suojelua ja varmistaa henkilötietojen vapaa liikkuvuus jäsenvaltioiden välillä.

Henkilötietojen käsittely olisi suunniteltava niin, että se palvelee ihmistä. Oikeus henkilötietojen suojaan ei ole absoluuttinen; sitä on tarkasteltava suhteessa sen tehtävään yhteiskunnassa ja sen on suhteellisuusperiaatteen mukaisesti oltava oikeassa suhteessa muihin perusoikeuksiin. Tässä asetuksessa kunnioitetaan kaikkia perusoikeuksia ja otetaan huomioon perusoikeuskirjassa tunnustetut vapaudet ja periaatteet sellaisina kuin ne ovat vahvistettuina perussopimuksissa, erityisesti jokaisen oikeus siihen, että hänen yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiaan sekä viestejään kunnioitetaan, oikeus henkilötietojen suojaan, ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus, sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus, elinkeinovapaus, oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin sekä oikeus kulttuuriseen, uskonnolliseen ja kielelliseen monimuotoisuuteen.

Sisämarkkinoiden toiminnasta aiheutuva taloudellinen ja sosiaalinen yhdentyminen on huomattavasti lisännyt rajatylittäviä henkilötietojen siirtoja. Henkilötietojen vaihto unionin julkisten ja yksityisten toimijoiden, kuten luonnollisten henkilöiden, järjestöjen sekä yritysten, kesken on lisääntynyt. Unionin oikeudessa jäsenvaltioiden viranomaisia kehotetaan toimimaan yhteistyössä ja vaihtamaan keskenään henkilötietoja, jotta ne voisivat täyttää velvollisuutensa tai suorittaa tehtäviä jonkin toisen jäsenvaltion viranomaisten puolesta.

Teknologian nopea kehitys ja globalisaatio ovat tuoneet henkilötietojen suojeluun uusia haasteita. Henkilötietoja jaetaan ja kerätään nyt merkittävän paljon enemmän. Teknologian ansiosta sekä yksityiset yritykset että viranomaiset voivat käyttää toiminnassaan henkilötietoja ennennäkemättömän laajasti. Myös luonnolliset henkilöt saattavat yhä useammin henkilötietojaan julkisuuteen maailmanlaajuisesti. Teknologia on mullistanut sekä talouden että sosiaalisen elämän. Tulevaisuudessa se helpottanee edelleen henkilötietojen vapaata kulkua unionissa ja tietojen siirtämistä kolmansiin maihin ja kansainvälisille järjestöille ja varmistaa samalla henkilötietojen korkeatasoisen suojan.

Tämän kehityksen vuoksi unionissa tarvitaan vahva ja johdonmukaisempi tietosuojakehys, jota tuetaan tehokkaalla täytäntöönpanolla, sillä on tärkeää rakentaa luottamusta, jonka pohjalta digitaalitalous voi kehittyä koko sisämarkkinoiden alueella. Luonnollisten henkilöiden olisi voitava valvoa omia henkilötietojaan. Oikeusvarmuutta ja luottamusta käytännön toiminnan sujuvuuteen olisi vahvistettava luonnollisten henkilöiden ja talouden toimijoiden sekä viranomaisten kannalta.

Kun tässä asetuksessa säädetään täsmennyksistä tai rajoituksista, joita jäsenvaltioiden lainsäädännössä voidaan tehdä sen sääntöihin, jäsenvaltiot voivat – siinä määrin kuin johdonmukaisuus ja kansallisten säännösten ymmärrettävyys niille, joihin niitä sovelletaan, edellyttävät – sisällyttää tämän asetuksen osia kansalliseen lainsäädäntöönsä.

Direktiivin 95/46/EY tavoitteet ja periaatteet ovat edelleen pätevät, mutta sen avulla ei ole pystytty estämään tietosuojan täytäntöönpanon hajanaisuutta eri puolilla unionia, oikeudellista epävarmuutta tai laajalle levinnyttä näkemystä, jonka mukaan erityisesti verkkoympäristössä toimimiseen liittyy luonnollisten henkilöiden suojelun kannalta huomattavia riskejä. Jäsenvaltioiden väliset eroavuudet henkilötietojen käsittelyssä suhteessa luonnollisten henkilöiden oikeuksien ja vapauksien suojeluun, erityisesti oikeudessa henkilötietojen suojaan, voivat estää henkilötietojen vapaan liikkuvuuden unionin alueella. Nämä eroavuudet voivat muodostua esteeksi unionin taloudelliselle toiminnalle, vääristää kilpailua ja estää viranomaisia suorittamasta unionin oikeuden mukaisia velvollisuuksiaan. Tällaiset suojelun tasossa ilmenevät eroavuudet johtuvat direktiivin 95/46/EY täytäntöönpanossa ja soveltamisessa esiintyvistä eroista.

Jotta voitaisiin varmistaa yhdenmukainen ja korkeatasoinen luonnollisten henkilöiden suojelu ja poistaa henkilötietojen liikkuvuuden esteet unionissa, luonnollisten henkilöiden oikeuksien ja vapauksien suojelun tason näiden tietojen käsittelyssä olisi oltava vastaava kaikissa jäsenvaltioissa. Luonnollisten henkilöiden perusoikeuksien ja -vapauksien suojelua henkilötietojen käsittelyssä koskevien sääntöjen johdonmukainen ja yhtenäinen soveltaminen olisi varmistettava kaikkialla unionissa. Henkilötietojen käsittelyn lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi tai yleisen edun vuoksi toteutettavan tehtävän tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava pitää voimassa tai ottaa käyttöön kansallisia säännöksiä, joilla tämän asetuksen sääntöjen soveltamista voitaisiin täsmentää entisestään. Yhdessä direktiivin 95/46/EY täytäntöön panevan, tietosuojaa koskevan yleisen ja horisontaalisen lainsäädännön kanssa jäsenvaltioilla on useita alakohtaisia lakeja aloilla, joilla tarvitaan yksityiskohtaisempia säännöksiä. Lisäksi tässä asetuksessa annetaan jäsenvaltioille liikkumavaraa sääntöjen täsmentämisen suhteen, mukaan lukien henkilötietojen erityisryhmien, jäljempänä arkaluontoiset tiedot, käsittelyä koskevat säännöt. Näiltä osin tässä asetuksessa ei jätetä soveltamisalan ulkopuolelle jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, jossa esitetään erityisiä käsittelytilanteita koskevat olosuhteet, mukaan lukien niiden edellytysten tarkempi määrittely, joiden täyttyessä henkilötietojen käsittely on laillista.

Henkilötietojen suojaaminen tehokkaasti kaikkialla unionissa edellyttää rekisteröityjen oikeuksien ja henkilötietoja käsittelevien ja niiden käsittelystä päättävien velvollisuuksien vahvistamista ja täsmentämistä samoin kuin samantasoisia valtuuksia valvoa henkilötietojen suojaa koskevien sääntöjen noudattamista ja samantasoisia seuraamuksia sääntöjen rikkomisesta jäsenvaltioissa.

SEUT 16 artiklan 2 kohdan mukaan Euroopan parlamentti ja neuvosto antavat säännöt, jotka koskevat luonnollisten henkilöiden suojelua henkilötietojen käsittelyssä, sekä säännöt, jotka koskevat henkilötietojen vapaata liikkuvuutta.

Jotta voitaisiin varmistaa luonnollisten henkilöiden yhdenmukainen suoja kaikkialla unionissa ja estää eroavuudet, jotka haittaavat henkilötietojen vapaata liikkuvuutta sisämarkkinoilla, tarvitaan asetus, jolla taataan oikeusvarmuus ja läpinäkyvyys talouden toimijoille, kuten mikroyrityksille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille, annetaan luonnollisille henkilöille kaikissa jäsenvaltioissa samantasoiset, oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoiset oikeudet ja rekisterinpitäjille ja henkilötietojen käsittelijöille velvollisuudet ja vastuut, joilla varmistetaan henkilötietojen käsittelyn yhdenmukainen valvonta ja samantasoiset seuraamukset kaikissa jäsenvaltioissa sekä tehokas yhteistyö eri jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten välillä. Sisämarkkinoiden moitteeton toiminta edellyttää, että henkilötietojen vapaata liikkuvuutta unionin sisällä ei rajoiteta eikä kielletä syistä, jotka liittyvät luonnollisten henkilöiden suojeluun henkilötietojen käsittelyssä. Tässä asetuksessa säädetään organisaatioita, joissa on alle 250 työntekijää, koskevasta poikkeuksesta, jolla pyritään ottamaan huomioon mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten erityistilanne. Lisäksi unionin toimielimiä ja elimiä sekä jäsenvaltioita ja niiden valvontaviranomaisia kehotetaan ottamaan tämän asetuksen soveltamisessa huomioon mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten erityistarpeet. Mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmän olisi perustuttava komission suosituksen 2003/361/EY⁵ liitteessä olevaan 2 artiklaan.

Tämän asetuksen tarjoaman suojelun olisi koskettava luonnollisia henkilöitä heidän kansalaisuudestaan ja asuinpaikastaan riippumatta, silloin kun on kyse henkilötietojen käsittelystä. Tämä asetus ei koske oikeushenkilöiden ja erityisesti oikeushenkilön muodossa perustettujen yritysten henkilötietojen käsittelyä, kuten oikeushenkilön nimeä, oikeudellista muotoa ja yhteystietoja.

Vakavan väärinkäytösten riskin välttämiseksi luonnollisten henkilöiden suojelun olisi oltava teknologianeutraalia eli se ei saisi riippua käytetystä tekniikasta. Luonnollisten henkilöiden suojelun olisi koskettava myös henkilötietojen automaattista käsittelyä sekä niiden manuaalista käsittelyä, jos henkilötiedot sisältyvät tai ne on tarkoitus sisällyttää rekisteriin. Tämän asetuksen soveltamisalaan ei ole tarkoitus sisällyttää sellaisia asiakirjoja tai asiakirjakokoelmia kansilehtineen, joita ei ole järjestetty tiettyjen perusteiden mukaisesti.

Tämä asetus ei koske unionin oikeuden soveltamisalaan kuulumattomia perusoikeuksien ja -vapauksien suojeluun tai henkilötietojen vapaaseen liikkuvuuteen liittyviä kysymyksiä, kuten kansallista turvallisuutta koskevia toimia. Tämä asetus ei koske henkilötietojen käsittelyä jäsenvaltioissa niiden toteuttaessa unionin yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvää toimia.

Unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001⁶. Asetus (EY) N:o 45/2001 ja muut tällaiseen henkilötietojen käsittelyyn sovellettavat unionin säädökset olisi mukautettava tässä asetuksessa vahvistettujen periaatteiden ja sääntöjen mukaisiksi ja niitä olisi sovellettava tämä asetus huomioon ottaen. Vahvan ja johdonmukaisen tietosuojakehyksen luomiseksi unioniin asetukseen (EY) N:o 45/2001 olisi syytä tehdä tarpeelliset mukautukset tämän asetuksen hyväksymisen jälkeen, jotta niitä voitaisiin soveltaa samanaikaisesti tämän asetuksen kanssa.

Tätä asetusta ei sovelleta luonnollisen henkilön suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn toiminnassa, joka on yksinomaan henkilökohtaista tai kotitaloutta koskevaa toimintaa ja joka näin ollen ei ole sidoksissa mihinkään ammatilliseen tai kaupalliseen toimintaan. Henkilökohtaista tai kotitaloutta koskevaa toimintaa voi olla esimerkiksi kirjeenvaihto ja osoitteiston pitäminen sekä sosiaalinen verkostoituminen ja verkkotoiminta, joita harjoitetaan tällaisen henkilökohtaisen tai kotitaloutta koskevan toiminnan yhteydessä. Asetusta sovelletaan kuitenkin rekisterinpitäjiin tai henkilötietojen käsittelijöihin, jotka tarjoavat keinot tällaiseen henkilökohtaiseen tai kotitaloutta koskevaan henkilötietojen käsittelyyn.

Luonnollisten henkilöiden suojelusta tapauksissa, joissa toimivaltaiset viranomaiset käsittelevät henkilötietoja rikosten ennalta estämistä, tutkintaa, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia varten taikka rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten, mukaan lukien yleiseen turvallisuuteen kohdistuvilta uhkilta suojelua ja tällaisten uhkien ehkäisyä varten, sekä näiden henkilötietojen vapaasta liikkuvuudesta on annettu erillinen unionin säädös. Tätä asetusta ei näin ollen olisi sovellettava näitä tarkoituksia varten tehtävään henkilötietojen käsittelyyn. Kun viranomaiset käsittelevät tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia henkilötietoja näitä tarkoituksia varten, olisi sen sijaan sovellettava unionin erityissäädöstä eli Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä (EU) 2016/680⁷. Jäsenvaltiot voivat antaa direktiivissä (EU) 2016/680 tarkoitetuille toimivaltaisille viranomaisille tehtäviä, joita ei välttämättä suoriteta rikosten ennalta estämistä, tutkintaa, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia varten taikka rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten, mukaan lukien yleiseen turvallisuuteen kohdistuvilta uhkilta suojelua ja tällaisten uhkien ehkäisyä varten. Tällöin muita tarkoituksia varten tehtävä henkilötietojen käsittely kuuluu tämän asetuksen soveltamisalaan, sikäli kuin se kuuluu unionin lainsäädännön soveltamisalaan.

Kyseisten toimivaltaisten viranomaisten suorittaman, tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin tarkoituksiin suoritetun henkilötietojen käsittelyssä jäsenvaltioiden olisi voitava pitää voimassa tai ottaa käyttöön yksityiskohtaisempia säännöksiä mukauttaakseen tässä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen soveltamista. Näillä säännöksillä voidaan määrittää täsmällisemmin kyseisten toimivaltaisten viranomaisten kyseisiin muihin tarkoituksiin suorittamaa henkilötietojen käsittelyä koskevat erityisvaatimukset ottaen huomioon kunkin jäsenvaltion oma perustuslaki, organisaatio ja hallintorakenne. Kun yksityisten elinten suorittama henkilötietojen käsittely kuuluu tämän asetuksen soveltamisalaan, tässä asetuksessa olisi annettava jäsenvaltioille mahdollisuus erityisin edellytyksin rajoittaa lainsäädäntötoimenpiteellä tiettyjä velvoitteita ja oikeuksia, silloin kun tällainen rajoittaminen on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätön ja oikeasuhteinen toimenpide tiettyjen tärkeiden etujen, kuten yleisen turvallisuuden ja rikosten ennalta estämisen, tutkinnan, paljastamisen tai rikoksiin liittyvien syytetoimien tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanon turvaamiseksi, mukaan lukien yleiseen turvallisuuteen kohdistuvilta uhkilta suojelu ja tällaisten uhkien ehkäisy. Tämä on tärkeää esimerkiksi rahanpesun torjunnan tai rikosteknisten laboratorioiden toiminnan puitteissa.

Vaikka tätä asetusta sovelletaan muun muassa tuomioistuinten ja muiden oikeusviranomaisten toimintaan, unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä voitaisiin täsmentää käsittelytoimia ja -menettelyitä tuomioistuinten ja muiden oikeusviranomaisten suorittaman henkilötietojen käsittelyn osalta. Valvontaviranomaisten toimivalta ei saa kattaa tuomioistuinten oikeudellisiin tehtäviin liittyvää henkilötietojen käsittelyä, jotta voidaan turvata oikeuslaitoksen riippumattomuus sen hoitaessa lainkäyttötehtäviään, päätöksenteko mukaan lukien. Tällaisten tiedonkäsittelytoimien valvonta olisi voitava uskoa jäsenvaltion oikeusjärjestelmään kuuluville erityiselimille, joiden olisi erityisesti varmistettava tämän asetuksen sääntöjen noudattaminen, vahvistettava oikeuslaitoksen edustajien tietoisuutta niille tämän asetuksen mukaisesti kuuluvista velvoitteista ja käsiteltävä tällaisiin tiedonkäsittelytoimiin liittyviä valituksia.

Tämä asetus ei vaikuta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY⁸ soveltamiseen eikä etenkään direktiivin 12–15 artiklassa säädettyihin välittäjinä toimivien palveluntarjoajien vastuuta koskeviin sääntöihin. Direktiivin tavoitteena on edistää sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa varmistamalla tietoyhteiskunnan palvelujen vapaa liikkuvuus jäsenvaltioiden välillä.

Tätä asetusta olisi noudatettava kaikessa henkilötietojen käsittelyssä, jota suoritetaan unioniin sijoittautuneen rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän toiminnan yhteydessä, riippumatta siitä, tapahtuuko itse käsittely unionin alueella. Sijoittautuminen edellyttää tosiasiallista toimintaa ja pysyviä järjestelyjä. Sijoittautumisen oikeudellisella muodolla eli sillä, onko kyseessä sivuliike vai tytäryhtiö, jolla on oikeushenkilöys, ei ole tässä suhteessa ratkaisevaa merkitystä.

Jotta luonnolliset henkilöt eivät jäisi ilman heille tämän asetuksen mukaisesti kuuluvaa tietosuojaa, tätä asetusta olisi sovellettava kaikkien unionin alueella olevien rekisteröityjen henkilötietojen käsittelyyn, jos sitä suorittava rekisterinpitäjä tai henkilötietojen käsittelijä ei ole sijoittautunut unioniin ja jos käsittelytoimet liittyvät tavaroiden tai palvelujen tarjoamiseen näille rekisteröidyille, riippumatta siitä, liittyykö niihin maksu. Jotta voidaan määrittää, tarjoaako kyseinen rekisterinpitäjä tai henkilötietojen käsittelijä tavaroita ja palveluja unionin alueella oleville rekisteröidyille, olisi varmistettava, onko ilmeistä, että rekisterinpitäjä tai henkilötietojen käsittelijä aikoo tarjota palveluja rekisteröidyille yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa unionissa. Koska pelkkä rekisterinpitäjän, henkilötietojen käsittelijän tai välittäjän unionissa olevan verkkosivuston, sähköpostiosoitteen tai muiden yhteystietojen saatavuus tai siinä kolmannessa maassa, johon rekisterinpitäjä on sijoittautunut, yleisesti käytettävän kielen käyttö ei riitä tällaisen aikomuksen varmistamiseksi, seikat, kuten yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa yleisesti käytettävän kielen tai valuutan käyttö ja mahdollisuus tilata tavaroita ja palveluja kyseisellä muulla kielellä tai maininta unionissa olevista asiakkaista tai käyttäjistä, voivat osoittaa olevan ilmeistä, että rekisterinpitäjä aikoo tarjota tavaroita ja palveluja rekisteröidyille unionissa.

Tätä asetusta olisi sovellettava myös unionin alueella olevien rekisteröityjen henkilötietojen käsittelyyn, jos sitä suorittava rekisterinpitäjä tai henkilötietojen käsittelijä ei ole sijoittautunut unioniin ja jos käsittely liittyy näiden rekisteröityjen käyttäytymisen seurantaan niiltä osin kuin käyttäytyminen tapahtuu unionissa. Jotta voidaan määrittää, voidaanko käsittelytoiminta katsoa rekisteröityjen käyttäytymisen seuraamisena, olisi varmistettava, seurataanko luonnollisia henkilöitä internetissä, mukaan lukien sellaisten henkilötietojen käsittelytekniikoiden mahdollinen myöhempi käyttö, jotka käsittävät tietyn yksilön profiloinnin erityisesti häntä koskevien päätösten tekemistä varten tai hänen henkilökohtaisten mieltymystensä, käyttäytymisensä ja asenteidensa analysointia tai ennakoimista varten.

Jos kansainvälisen julkisoikeuden nojalla on sovellettava jäsenvaltion lakia, esimerkiksi jäsenvaltion diplomaatti- tai konsuliedustustossa, tätä asetusta olisi sovellettava myös sellaiseen rekisterinpitäjään, joka ei ole sijoittautunut unioniin.

Tietosuojaperiaatteita olisi sovellettava kaikkiin tietoihin, jotka koskevat tunnistettua tai tunnistettavissa olevaa luonnollista henkilöä. Pseudonymisoidut henkilötiedot, jotka voitaisiin yhdistää luonnolliseen henkilöön lisätietoja käyttämällä, olisi katsottava tiedoiksi, jotka koskevat tunnistettavissa olevaa luonnollista henkilöä. Jotta voidaan määrittää, onko luonnollinen henkilö tunnistettavissa, olisi otettava huomioon kaikki keinot, joita joko rekisterinpitäjä tai muu henkilö voi kohtuullisen todennäköisesti käyttää mainitun luonnollisen henkilön tunnistamiseen suoraan tai välillisesti, kuten kyseisen henkilön erottaminen muista. Jotta voidaan varmistaa, voidaanko keinoja kohtuullisen todennäköisesti käyttää luonnollisen henkilön tunnistamiseen, olisi otettava huomioon kaikki objektiiviset tekijät, kuten tunnistamisesta aiheutuvat kulut ja tunnistamiseen tarvittava aika sekä käsittelyajankohtana käytettävissä oleva teknologia ja tekninen kehitys. Tietosuojaperiaatteita ei tämän vuoksi pitäisi soveltaa anonyymeihin tietoihin eli tietoihin, jotka eivät liity tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön, tai henkilötietoihin, joiden tunnistettavuus on poistettu siten, ettei rekisteröidyn tunnistaminen ole tai ei ole enää mahdollista. Tämä asetus ei tämän vuoksi koske tällaisten anonyymien, muun muassa tilasto- tai tutkimustarkoituksia varten käytettävien tietojen käsittelyä.

Tätä asetusta ei sovelleta kuolleita henkilöitä koskeviin tietoihin. Jäsenvaltiot voivat säätää kuolleiden henkilöiden henkilötietojen käsittelyä koskevista säännöistä.

Pseudonymisoinnin soveltaminen henkilötietoihin voi vähentää asianomaisiin rekisteröityihin kohdistuvia riskejä sekä auttaa rekisterinpitäjiä ja henkilötietojen käsittelijöitä noudattamaan tietosuojavelvoitteitaan. Pseudonymisoinnin nimenomaisella sisällyttämisellä tähän asetukseen ei ole tarkoitus sulkea pois mitään muita tietosuojatoimenpiteitä.

Pseudonymisointiin tähtäävien kannusteiden luomiseksi henkilötietoja käsiteltäessä samalle rekisterinpitäjälle olisi sallittava pseudonymisoimista koskevien toimenpiteiden toteuttaminen siten, että samalla sallitaan yleinen analyysi, kun kyseinen rekisterinpitäjä on toteuttanut tarvittavat tekniset ja organisatoriset toimenpiteet tämän asetuksen täytäntöönpanon varmistamiseksi kyseisen käsittelytapahtuman osalta ja varmistaen, että henkilötietojen yhdistämisen tiettyyn rekisteröityyn mahdollistavat lisätiedot säilytetään erillään. Henkilötietoja käsittelevän rekisterinpitäjän olisi ilmoitettava saman rekisterinpitäjän valtuutetut henkilöt.

Luonnolliset henkilöt voidaan yhdistää heidän käyttämiensä laitteiden, sovellusten, työkalujen ja protokollien verkkotunnistetietoihin, kuten IP-osoitteisiin, evästeisiin tai muihin tunnisteisiin, esimerkiksi radiotaajuustunnisteisiin. Näin käyttäjästä voi jäädä jälkiä, joita voidaan käyttää luonnollisten henkilöiden profilointiin ja tunnistamiseen etenkin, kun niitä yhdistetään yksilöllisiin tunnisteisiin ja muihin palvelimille toimitettuihin tietoihin.

Viranomaisia, kuten vero- ja tulliviranomaisia, talousrikosten tutkintayksiköitä, riippumattomia hallintoviranomaisia tai rahoitusmarkkinaviranomaisia, joille luovutetaan henkilötietoja lakisääteisen velvoitteen mukaisesti niiden julkisen tehtävän suorittamiseksi ja jotka vastaavat arvopaperimarkkinoiden sääntelystä ja valvonnasta, ei olisi pidettävä tietojen vastaanottajina niiden vastaanottaessa tietoja, jotka ovat tarpeen jonkin tietyn yleisen edun vuoksi tehtävän tutkimuksen toteuttamiseksi unionin tai jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti. Viranomaisten lähettämien luovutuspyyntöjen olisi aina oltava kirjallisia, perusteltuja ja satunnaisia, eikä niiden pitäisi koskea kokonaista rekisteriä tai johtaa rekisterien yhteenliittämiseen. Näiden viranomaisten olisi käsiteltävä henkilötietoja sovellettavien tietosuojasääntöjen ja tietojenkäsittelyn tarkoitusten mukaisesti.

Suostumus olisi annettava selkeästi suostumusta ilmaisevalla toimella, kuten kirjallisella, mukaan lukien sähköisellä, tai suullisella lausumalla, josta käy ilmi rekisteröidyn vapaaehtoinen, yksilöity, tietoinen ja yksiselitteinen tahdonilmaisu, jolla hän hyväksyy henkilötietojensa käsittelyn. Toimi voisi esimerkiksi olla se, että rekisteröity rastittaa ruudun vieraillessaan internetsivustolla, valitsee tietoyhteiskunnan palveluiden teknisiä asetuksia tai esittää minkä tahansa muun lausuman tai toimii tavalla, joka selkeästi osoittaa tässä yhteydessä, että hän hyväksyy henkilötietojensa käsittelyä koskevan ehdotuksen. Suostumusta ei sen vuoksi pitäisi voida antaa vaikenemalla, valmiiksi rastitetuilla ruuduilla tai jättämällä jokin toimi toteuttamatta. Suostumuksen olisi katettava kaikki käsittelytoimet, jotka toteutetaan samaa tarkoitusta tai samoja tarkoituksia varten. Jos käsittelyllä on useita tarkoituksia, suostumus olisi annettava kaikkia käsittelytarkoituksia varten. Jos rekisteröidyn on annettava suostumuksensa sähköisen pyynnön perusteella, pyynnön on oltava selkeä ja tiiviisti esitetty eikä se saa tarpeettomasti häiritä sen palvelun käyttöä, jota varten se annetaan.

Usein tieteellisiä tutkimustarkoituksia varten tehtävän käsittelyn tarkoitusta ei ole mahdollista täysin määrittää siinä vaiheessa, kun henkilötietoja kerätään. Tästä syystä rekisteröityjen olisi voitava antaa suostumuksensa tietyille tieteellisen tutkimuksen aloille silloin, kun noudatetaan tieteellisen tutkimuksen tunnustettuja eettisiä standardeja. Rekisteröidyillä olisi oltava mahdollisuus antaa suostumuksensa ainoastaan tietyille tutkimusaloille tai tutkimushankkeiden osille siinä määrin kuin tarkoitus sen mahdollistaa.

Geneettiset tiedot olisi määriteltävä henkilötiedoiksi, jotka liittyvät luonnollisen henkilön perittyihin tai hankittuihin ominaisuuksiin, koska ne on saatu kyseisen luonnollisen henkilön biologisesta näytteestä analysoimalla, erityisesti kromosomien DNA:sta tai RNA:sta tai muusta vastaavia tietoja tarjoavasta tekijästä tehdyllä analyysilla.

Terveyttä koskevia henkilötietoja ovat kaikki tiedot, jotka koskevat rekisteröidyn terveydentilaa ja paljastavat tietoja rekisteröidyn entisestä, nykyisestä tai tulevasta fyysisen terveyden tai mielenterveyden tilasta. Tähän kuuluvat luonnollista henkilöä koskevat tiedot, jotka on kerätty tämän rekisteröityessä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2011/24/EU⁹ tarkoitettujen terveyspalvelujen saamista varten tai niiden tarjoamisen yhteydessä; luonnolliselle henkilölle annettu numero, symboli tai erityistuntomerkki, jolla hänet voidaan tunnistaa yksiselitteisesti terveydenhuollon piirissä; kehon osan tai kehosta peräisin olevan aineen testaamisesta tai tutkimisesta saadut tiedot, kuten geneettiset tiedot ja biologiset näytteet, sekä kaikki tiedot esimerkiksi sairauksista, vammoista, sairauden riskistä, esitiedoista tai annetuista hoidoista sekä tieto rekisteröidyn fyysisestä tai lääketieteellisestä tilanteesta riippumatta siitä, mistä lähteestä tiedot on saatu, esimerkiksi lääkäriltä tai muulta terveydenhuollon ammattilaiselta, sairaalalta, lääkinnällisestä laitteesta tai diagnostisesta in vitro -testistä.

Unioniin sijoittautuneen rekisterinpitäjän päätoimipaikan olisi oltava sen keskushallinnon sijaintipaikka unionissa, paitsi jos päätökset henkilötietojen käsittelyn tarkoituksista ja keinoista tehdään jossakin toisessa unioniin sijoittautuneen rekisterinpitäjän toimipaikassa. Tässä tapauksessa tämä toinen toimipaikka olisi katsottava päätoimipaikaksi. Se, sijaitseeko rekisterinpitäjän päätoimipaikka unionissa, olisi määritettävä objektiivisten kriteerien perusteella ja sen yhteydessä olisi otettava huomioon tosiasialliset hallintotoimet, joiden yhteydessä tehdään kiinteässä toimipaikassa toteutettavan käsittelyn tarkoituksia ja keinoja koskevat tärkeimmät päätökset. Tällaisena kriteerinä ei saisi olla se, toteutetaanko varsinainen henkilötietojen käsittely tuossa paikassa. Henkilötietojen käsittelyä tai käsittelytoimia varten käytettävien teknisten välineiden ja teknologioiden olemassaolo ja käyttö eivät itsessään osoita päätoimipaikkaa eivätkä ne sen vuoksi ole ratkaiseva kriteeri päätoimipaikan määrittämisessä. Henkilötietojen käsittelijän päätoimipaikan olisi oltava sen keskushallinnon sijaintipaikka unionissa ja jos sillä ei ole keskushallintoa unionissa, paikka, jossa pääasiallinen käsittelytoiminta unionissa tapahtuu. Tapauksissa, joihin liittyy sekä rekisterinpitäjä että henkilötietojen käsittelijä, toimivaltaisena johtavana valvontaviranomaisena olisi edelleen oltava sen jäsenvaltion valvontaviranomainen, jossa on rekisterinpitäjän päätoimipaikka, mutta henkilötietojen käsittelijän valvontaviranomainen olisi katsottava osallistuvaksi valvontaviranomaiseksi ja kyseisen henkilötietojen käsittelijän valvontaviranomaisen olisi osallistuttava tässä asetuksessa säädettyyn yhteistyömenettelyyn. Joka tapauksessa sen jäsenvaltion tai niiden jäsenvaltioiden valvontaviranomaisia, jossa tai joissa henkilötietojen käsittelijällä on yksi tai useampi toimipaikka, ei pitäisi katsoa osallistuviksi valvontaviranomaisiksi silloin, kun päätösehdotus koskee ainoastaan rekisterinpitäjää. Jos konserni suorittaa käsittelyn, määräysvaltaa käyttävän yrityksen päätoimipaikkaa olisi pidettävä konsernin päätoimipaikkana, paitsi jos jokin muu yritys määrittelee käsittelyn tarkoituksen ja keinot.

Konsernin olisi katettava sekä määräysvaltaa käyttävä yritys että sen määräysvallassa olevat yritykset niin, että määräysvaltaa käyttävä yritys on se, jolla on määräysvalta toiseen yritykseen nähden esimerkiksi omistuksen, rahoitukseen osallistumisen tai yrityksen sääntöjen perusteella tai jolla on toimivalta panna täytäntöön henkilötietojen suojaa koskevat säännöt. Yritys, joka hallinnoi henkilötietojen käsittelyä siihen yhteydessä olevissa yrityksissä, olisi voitava katsoa konserniksi.

Erityisesti lasten henkilötietoja on pyrittävä suojaamaan, koska he eivät välttämättä ole kovin hyvin perillä henkilötietojen käsittelyyn liittyvistä riskeistä, seurauksista, asianomaisista suojatoimista tai omista oikeuksistaan. Tällaista erityistä suojaa olisi sovellettava etenkin lasten henkilötietojen käyttämistä markkinointitarkoituksiin tai henkilö- tai käyttäjäprofiilien luomiseen ja lapsia koskevien henkilötietojen keräämistä, kun käytetään suoraan lapsille tarjottuja palveluja. Vanhempainvastuunkantajan suostumuksen ei olisi oltava tarpeen tarjottaessa ennalta ehkäiseviä palveluja tai neuvontapalveluja suoraan lapselle.

Henkilötietojen käsittelyn olisi oltava laillista ja asianmukaista. Luonnollisille henkilöille olisi oltava läpinäkyvää, miten heitä koskevia henkilötietoja kerätään ja käytetään ja niihin tutustutaan tai niitä käsitellään muulla tavoin sekä selvillä siitä, missä määrin henkilötietoja käsitellään tai on määrä käsitellä. Läpinäkyvyyden periaatteen mukaisesti kyseisten henkilötietojen käsittelyyn liittyvien tietojen ja viestinnän on oltava helposti saatavilla ja ymmärrettävissä ja niissä on käytettävä selkeää ja yksinkertaista kieltä. Tämä periaate koskee erityisesti rekisteröityjen tietoja rekisterinpitäjän identiteetistä ja käsittelyn tarkoituksista sekä lisätietoja, joilla varmistetaan kyseisiä luonnollisia henkilöitä koskevan käsittelyn asianmukaisuus ja läpinäkyvyys, sekä heidän oikeuttaan saada vahvistus ja ilmoitus heitä koskevien henkilötietojen käsittelystä. Luonnollisille henkilöille olisi tiedotettava henkilötietojen käsittelyyn liittyvistä riskeistä, säännöistä, suojatoimista ja oikeuksista sekä siitä, miten he voivat käyttää tällaista käsittelyä koskevia oikeuksiaan. Varsinkin henkilötietojen käsittelyn nimenomaiset tarkoitukset olisi määritettävä ja ilmoitettava henkilötietojen keruun yhteydessä yksiselitteisesti ja lainmukaisesti. Henkilötietojen olisi oltava riittäviä ja olennaisia ja rajoituttava siihen, mikä on välttämätöntä niiden käsittelyn tarkoitusten kannalta. Tämä edellyttää erityisesti sitä, että henkilötietojen säilytysaika on mahdollisimman lyhyt. Henkilötietoja olisi käsiteltävä vain jos käsittelyn tarkoitusta ei voida kohtuullisesti toteuttaa muilla keinoin. Rekisterinpitäjän olisi asetettava määräajat henkilötietojen poistoa tai niiden säilyttämisen tarpeellisuuden määräaikaistarkastelua varten, jotta voidaan varmistaa, ettei henkilötietoja säilytetä pidempään kuin on tarpeen. Olisi toteutettava kaikki kohtuulliset toimenpiteet, jotta varmistetaan, että virheelliset henkilötiedot oikaistaan tai poistetaan. Henkilötietoja olisi käsiteltävä siten, että varmistetaan henkilötietojen asianmukainen turvallisuus ja luottamuksellisuus, millä muun muassa ehkäistään luvaton pääsy henkilötietoihin tai niiden käsittelyyn käytettyihin laitteistoihin sekä tällaisten tietojen tai laitteistojen luvaton käyttö.

Jotta henkilötietojen käsittely olisi lainmukaista, sen olisi perustuttava asianomaisen rekisteröidyn suostumukseen tai muuhun oikeutettuun perusteeseen, josta säädetään lainsäädännössä, joko tässä asetuksessa tai tässä asetuksessa tarkoitetussa muussa unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä, mukaan lukien tarve noudattaa rekisterinpitäjää koskevaa lakisääteistä velvoitetta tai tarve panna täytäntöön sopimus, jossa rekisteröity on osapuolena, tai sopimusta edeltävien toimenpiteiden toteuttamiseksi rekisteröidyn pyynnöstä.

Aina kun tässä asetuksessa viitataan käsittelyn oikeusperusteeseen tai lainsäädäntötoimeen, siinä ei välttämättä edellytetä parlamentissa hyväksyttyä säädöstä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asianomaisen jäsenvaltion perustuslaillisen järjestyksen edellyttämien vaatimusten soveltamista. Kyseisen käsittelyn oikeusperusteen tai lainsäädäntötoimen olisi kuitenkin oltava selkeä ja täsmällinen ja sen soveltamisen henkilöiden kannalta ennakoitavissa olevaa Euroopan unionin tuomioistuimen, jäljempänä unionin tuomioistuin, ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti.

Kun tietojenkäsittely perustuu rekisteröidyn suostumukseen, rekisterinpitäjän olisi voitava osoittaa, että rekisteröity on antanut suostumuksensa käsittelytoimiin. Etenkin jos suostumus annetaan muuta seikkaa koskevan kirjallisen ilmoituksen yhteydessä, olisi varmistettava suojatoimin, että rekisteröity on tietoinen antamastaan suostumuksesta ja siitä, kuinka pitkälle menevästä suostumuksesta on kyse. Neuvoston direktiivin 93/13/ETY¹⁰ mukaisesti rekisterinpitäjän ennalta muotoilema ilmoitus suostumuksesta olisi annettava helposti ymmärrettävässä ja helposti saatavilla olevassa muodossa selkeällä ja yksinkertaisella kielellä eikä siihen pitäisi sisältyä kohtuuttomia ehtoja. Tietoisen suostumuksen antamiseksi rekisteröidyn olisi tiedettävä vähintään rekisterinpitäjän henkilöllisyys ja tarkoitukset, joita varten henkilötietoja on määrä käsitellä. Suostumusta ei voida pitää vapaaehtoisesti annettuna, jos rekisteröidyllä ei ole todellista vapaan valinnan mahdollisuutta ja jos hän ei voi myöhemmin kieltäytyä suostumuksen antamisesta tai peruuttaa sitä ilman, että siitä aiheutuu hänelle haittaa.

Jotta voidaan varmistaa, että suostumus on annettu vapaaehtoisesti, suostumuksen ei pitäisi olla pätevä oikeudellinen peruste henkilötietojen käsittelylle sellaisessa erityistilanteessa, jossa rekisteröidyn ja rekisterinpitäjän välillä on selkeä epäsuhta. Tämä koskee erityisesti tilannetta, jossa rekisterinpitäjänä on viranomainen ja jossa on sen vuoksi epätodennäköistä, että suostumus on annettu vapaaehtoisesti kaikissa kyseiseen tilanteeseen liittyvissä olosuhteissa. Suostumusta ei katsota vapaaehtoisesti annetuksi, jos ei ole mahdollista antaa erillistä suostumusta eri henkilötietojen käsittelytoimille huolimatta siitä, että tämä on asianmukaista yksittäistapauksissa, tai jos sopimuksen täytäntöönpanon, mukaan lukien palvelun tarjoamisen, edellytyksenä on suostumuksen antaminen huolimatta siitä, että tällainen suostumus ei ole tarpeellista sopimuksen täytäntöön panemiseksi.

Käsittelyä olisi pidettävä lainmukaisena, kun se on tarpeen sopimuksen yhteydessä tai suunnitellun sopimuksen tekemistä varten.

Kun käsittely tapahtuu rekisterinpitäjää koskevan lakisääteisen velvoitteen mukaisesti tai kun se on tarpeen yleisen edun vuoksi toteutettavan tehtävän tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi, käsittelyllä olisi oltava perusta unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä. Tässä asetuksessa ei edellytetä, että kaikkia yksittäisiä tiedonkäsittelytilanteita varten olisi olemassa erityislaki. Useiden käsittelytoimien perustana oleva yksi laki voi olla riittävä käsittelyn perustuessa rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteeseen tai jos käsittely on tarpeen yleisen edun vuoksi toteutettavan suorittamiseksi tai julkisen vallan käyttämiseksi. Käsittelyn tarkoitus olisi niin ikään määriteltävä unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä. Kyseisessä oikeudessa tai lainsäädännössä voitaisiin myös täsmentää tässä asetuksessa säädettyjä yleisiä edellytyksiä, jotka koskevat henkilötietojen käsittelyn lainmukaisuutta sekä tarkat vaatimukset, joilla määritetään rekisterinpitäjä, käsiteltävien henkilötietojen tyyppi, asianomaiset rekisteröidyt, yhteisöt, joille henkilötietoja voidaan luovuttaa, tarkoituksen rajoitukset, säilyttämisaika ja muut toimenpiteet, joilla varmistetaan laillinen ja asianmukainen käsittely. Unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä olisi myös määritettävä, olisiko yleisen edun vuoksi toteutettavan tehtävän suorittamiseksi tai julkisen vallan käyttämiseksi rekisterinpitäjän oltava julkinen viranomainen tai muu julkis- tai yksityisoikeudellinen luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, esimerkiksi ammatillinen yhteenliittymä, kun se on perusteltua yleistä etua koskevien syiden, kuten terveyteen liittyvien syiden vuoksi, esimerkiksi kansanterveyden ja sosiaalisen suojelun alalla ja terveydenhuoltopalvelujen hallintoa varten.

Henkilötietojen käsittelyä olisi pidettävä lainmukaisena myös silloin, kun se on tarpeen rekisteröidyn tai toisen luonnollisen henkilön hengen kannalta olennaisten etujen suojelemiseksi. Henkilötietoja olisi lähtökohtaisesti voitava käsitellä ainoastaan toisen luonnollisen henkilön elintärkeän edun perusteella, silloin kun käsittelyllä ei ole muuta ilmeistä käsittelyn oikeusperustetta. Tietyntyyppinen käsittely voi palvella sekä yleistä etua että rekisteröidyn elintärkeää etua koskevia tärkeitä syitä esimerkiksi silloin, kun tietojenkäsittely on tärkeää humanitaarisista syistä, kuten epidemioiden ja niiden leviämisen seuraamiseksi tai humanitaarisissa hätätilanteissa, erityisesti luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien yhteydessä.

Rekisterinpitäjän, myös sellaisen rekisterinpitäjän, jolle henkilötiedot voidaan luovuttaa, tai kolmannen osapuolen oikeutetut edut voivat muodostaa käsittelyn oikeusperusteen edellyttäen, että rekisteröidyn edut tai perusoikeudet ja -vapaudet eivät asetu niiden edelle ja että otetaan huomioon rekisteröityjen kohtuulliset odotukset, jotka perustuvat heidän ja rekisterinpitäjän väliseen suhteeseen. Tällainen oikeutettu etu voi olla olemassa esimerkiksi, kun rekisteröidyn ja rekisterinpitäjän välillä on merkityksellinen ja asianmukainen suhde, kuten että rekisteröity on rekisterinpitäjän asiakas tai tämän palveluksessa. Oikeutetun edun olemassaoloa on joka tapauksessa arvioitava huolellisesti; on arvioitava muun muassa, voiko rekisteröity kohtuudella odottaa henkilötietojen keruun ajankohtana ja sen yhteydessä, että henkilötietoja voidaan käsitellä tätä tarkoitusta varten. Etenkin rekisteröidyn edut ja perusoikeudet voisivat syrjäyttää rekisterinpitäjän edun, jos henkilötietoja käsitellään olosuhteissa, joissa rekisteröity ei voi kohtuudella odottaa jatkokäsittelyä. Koska lainsäätäjän tehtävä on vahvistaa lailla käsittelyn oikeusperuste, jonka nojalla viranomaiset voivat käsitellä henkilötietoja, tätä käsittelyn oikeusperustetta ei olisi sovellettava viranomaisten tehtäviensä yhteydessä suorittamaan tietojenkäsittelyyn. Ehdottoman välttämätön henkilötietojen käsittely petosten estämistarkoituksissa on myös asianomaisen rekisterinpitäjän oikeutetun edun mukaista. Henkilötietojen käsittelyä suoramarkkinointitarkoituksissa voidaan pitää oikeutetun edun toteuttamiseksi suoritettuna.

Rekisterinpitäjillä, jotka kuuluvat konserniin tai keskuselimeen kuuluvaan laitokseen, saattaa olla sisäisistä hallinnollisista syistä johtuen oikeutettu etu siirtää konsernin sisällä henkilötietoja, asiakkaiden tai työntekijöiden henkilötietojen käsittely mukaan luettuna. Tämä ei vaikuta yleisperiaatteisiin, joita sovelletaan henkilötietojen siirtoon konsernin sisällä kolmannessa maassa sijaitsevaan yritykseen.

On asianomaisen rekisterinpitäjän oikeutetun edun mukaista rajoittaa henkilötietojen käsittely siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä ja oikeasuhteista, jotta viranomaiset, tietoturvaloukkauksiin ja niiden ennaltaehkäisyyn keskittyvät CERT-ryhmät (Computer Emergency Response Teams), tietoturvaloukkauksiin reagoivat ja niitä tutkivat CSIRT-toimijat (Computer Security Incident Response Teams), sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoajat sekä turvallisuusteknologian ja -palvelujen tarjoajat voivat varmistaa verkko- ja tietoturvallisuuden eli verkon tai tietojärjestelmän kyvyn suojautua tietyllä suojatasolla onnettomuuksilta tai laittomilta taikka ilkivaltaisilta toimilta, jotka vaarantavat tallennettujen tai siirrettävien henkilötietojen saatavuuden, aitouden, eheyden ja luottamuksellisuuden ja niihin liittyvien, verkoissa ja tietojärjestelmissä tarjottujen tai välitettävien palvelujen turvallisuuden. Tähän voisi kuulua esimerkiksi luvattoman sähköisiin viestintäverkkoihin pääsyn ja vahingollisen koodin jakamisen ehkäiseminen sekä palvelunestohyökkäysten ja tietokoneille ja sähköisille viestintäjärjestelmille koituvien vahinkojen estäminen.

Henkilötietojen käsittely muita tarkoituksia varten kuin niitä tarkoituksia, joita varten henkilötiedot on alun perin kerätty, olisi sallittava vain, jos käsittely sopii yhteen niiden tarkoitusten kanssa, joita varten henkilötiedot on alun perin kerätty. Tällöin henkilötietojen keruun oikeuttaneen käsittelyn oikeusperusteen lisäksi ei edellytetä muuta erillistä käsittelyn oikeusperustetta. Jos käsittely on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi, unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä voidaan määrittää ja täsmentää tehtävät ja tarkoitukset, joiden myöhempää käsittelyä olisi pidettävä yhteensopivana ja laillisena. Myöhempi käsittely yleisen edun mukaisiin arkistointitarkoituksiin taikka tieteellisiä tai historiallisia tutkimustarkoituksia varten tai tilastollisiin tarkoituksiin olisi katsottava yhteensopiviksi laillisiksi käsittelytoimiksi. Myös unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön tarjoama käsittelyn oikeusperuste henkilötietojen käsittelylle voi muodostaa käsittelyn oikeusperusteen myöhemmälle käsittelylle. Jotta voidaan varmistaa, onko myöhemmän käsittelyn tarkoitus yhteensopiva sen tarkoituksen kanssa, jota varten henkilötiedot alun perin kerättiin, rekisterinpitäjän olisi kaikki alkuperäisen käsittelyn laillisuutta koskevat vaatimukset ensin täytettyään otettava huomioon muun muassa kyseisten tarkoitusten ja suunnitellun myöhemmän käsittelyn tarkoitusten väliset yhteydet, tilanne, jossa henkilötiedot on kerätty, erityisesti myöhempään käsittelyyn liittyvät rekisteröidyn kohtuulliset odotukset, jotka perustuvat hänen ja rekisterinpitäjän väliseen suhteeseen; henkilötietojen luonne; suunnitellun myöhemmän käsittelyn seuraukset rekisteröidyille; ja asianomaisten suojatoimien olemassaolo sekä alkuperäisessä että suunnitellussa käsittelyssä.

Jos rekisteröity on antanut suostumuksensa tai käsittely perustuu unionin oikeuteen tai jäsenvaltion lainsäädäntöön, joka muodostaa demokraattisessa yhteiskunnassa välttämättömän ja oikeasuhteisen toimenpiteen, jolla pyritään turvaamaan erityisesti yleiseen julkiseen etuun liittyviä tärkeitä tavoitteita, rekisterinpitäjälle olisi sallittava henkilötietojen myöhempi käsittely riippumatta tarkoitusten yhteensopivuudesta. Kaikissa tapauksissa olisi kuitenkin varmistettava, että sovelletaan tässä asetuksessa vahvistettuja periaatteita ja varmistettava erityisesti, että rekisteröidylle ilmoitetaan näistä muista tarkoituksista ja hänen oikeuksistaan, kuten oikeudesta vastustaa henkilötietojenkäsittelyä. Rekisterinpitäjän oikeutetun edun mukaiseksi on katsottava se, että tämä ilmoittaa mahdollisista rikollisista teoista tai yleiseen turvallisuuteen kohdistuvista uhkista ja toimittaa olennaiset henkilötiedot toimivaltaisille viranomaisille yksittäistapauksissa tai useissa tapauksissa, jotka liittyvät samaan rikolliseen tekoon tai yleiseen turvallisuuteen kohdistuvaan uhkaan. Tällaisen tietojen siirron rekisterinpitäjän oikeutetun edun nimissä tai henkilötietojen myöhemmän käsittelyn olisi kuitenkin oltava kiellettyä, mikäli käsittely on ristiriidassa johonkin oikeudelliseen, ammatilliseen tai muuhun sitovaan salassapitovelvollisuuteen nähden.

Henkilötietoja, jotka ovat erityisen arkaluonteisia perusoikeuksien ja -vapauksien kannalta, on suojeltava erityisen tarkasti, koska niiden käsittelyn asiayhteys voisi aiheuttaa huomattavia riskejä perusoikeuksille ja -vapauksille. Tällaisiin henkilötietoihin olisi sisällyttävä myös henkilötiedot, joista ilmenee rotu tai etninen alkuperä. Ilmaisun rotu käyttäminen tässä asetuksessa ei kuitenkaan tarkoita sitä, että unioni hyväksyisi teorioita, joilla yritetään määrittää eri ihmisrotujen olemassaolo. Valokuvien käsittelyä ei olisi automaattisesti katsottava henkilötietojen erityisryhmien käsittelyksi, koska valokuvat kuuluvat biometristen tietojen määritelmän piiriin ainoastaan siinä tapauksessa, että niitä käsitellään erityisin teknisin menetelmin, jotka mahdollistavat luonnollisen henkilön yksilöllisen tunnistamisen tai todentamisen. Tällaisia henkilötietoja ei pitäisi käsitellä, ellei käsittelyä sallita tässä asetuksessa vahvistetuissa erityistapauksissa, ottaen huomioon, että jäsenvaltioiden lainsäädännössä voidaan vahvistaa erityisiä tietosuojasäännöksiä tämän asetuksen sääntöjen soveltamisen mukauttamiseksi lakisääteisen velvoitteen noudattamista tai yleistä etua koskevan tehtävän suorittamista tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämistä varten. Tällaista käsittelyä koskevien erityisvaatimusten lisäksi olisi sovellettava tämän asetuksen yleisiä periaatteita ja muita sääntöjä erityisesti lainmukaisen tietojenkäsittelyn osalta. Olisi kuitenkin nimenomaisesti säädettävä poikkeuksista yleiseen kieltoon, joka koskee erityisiin henkilötietojen ryhmiin kuuluvien tietojen käsittelyä, muun muassa silloin, kun rekisteröity antaa nimenomaisen suostumuksensa tai silloin, kun kyseisten tietojen käsittely suoritetaan tiettyjen yhdistysten tai säätiöiden sellaisen oikeutetun toiminnan yhteydessä, jonka tarkoituksena on mahdollistaa perusvapauksien toteutuminen.

Henkilötietojen erityisryhmien käsittelykiellosta olisi voitava poiketa myös siinä tapauksessa, että poikkeaminen perustuu unionin oikeuteen tai jäsenvaltion lainsäädäntöön ja tapahtuu asianmukaisia suojatoimia soveltaen, jotta voidaan suojata henkilötietoja ja muita perusoikeuksia, kun se on perusteltua yleistä etua koskevien syiden vuoksi, joita ovat erityisesti henkilötietojen käsittely työlainsäädännön ja sosiaalista suojelua koskevan lainsäädännön aloilla, eläkkeet mukaan luettuina, terveysturvaa varten, valvonta- ja hälytystarkoituksiin sekä tartuntatautien ja muiden vakavien terveysuhkien estämiseksi tai hallitsemiseksi. Tällainen poikkeus voidaan tehdä terveydenhuoltoon liittyvien syiden vuoksi, muun muassa kansanterveyden ja terveydenhuoltopalvelujen hallinnon alalla, erityisesti laadun ja kustannustehokkuuden takaamiseksi sairausvakuutustoiminnassa etuuksia ja palveluja koskevien vaatimusten käsittelymenettelyssä tai yleisen edun mukaisia arkistointitarkoituksia taikka tieteellisiä tai historiallisia tutkimustarkoituksia tai tilastollisia tarkoituksia varten. Tällaisten henkilötietojen käsittely olisi myös sallittava poikkeuksellisesti, jos se on tarpeen oikeusvaateen laatimiseksi, esittämiseksi tai puolustamiseksi oikeudellisessa menettelyssä tai hallinnollisessa tai tuomioistuimen ulkopuolisessa menettelyssä.

Erityiseen tietoryhmään kuuluvia, erityissuojelua tarvitsevia henkilötietoja olisi voitava käsitellä vain terveyteen liittyvien syiden perusteella silloin, kun se on tarpeen luonnollisten henkilöiden ja koko yhteiskunnan etua palvelevien tarkoitusten toteuttamiseksi erityisesti terveyden- tai sosiaalihuollon palvelujen ja järjestelmien hallinnon yhteydessä, mukaan lukien hallinnon ja terveydenhuollon kansallisten keskusviranomaisten suorittama tällaisten tietojen käsittely terveydenhuolto- tai sosiaalihuoltojärjestelmän laadunvalvontaa, hallintatietoja ja yleistä kansallista ja paikallista valvontaa varten ja terveydenhuollon tai sosiaalihuollon ja rajatylittävän terveydenhuollon tai terveysturvan jatkuvuuden varmistamiseksi, valvonta- ja hälytystarkoituksiin tai yleisen edun mukaisia arkistointitarkoituksia taikka tieteellisiä tai historiallisia tutkimustarkoituksia tai tilastollisia tarkoituksia varten yleisen edun saavuttamiseen tähtäävän unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön perusteella, sekä kansanterveyden alalla toteutettaviin yleisen edun mukaisiin tutkimuksiin. Näin ollen tässä asetuksessa olisi säädettävä erityisryhmiin kuuluvien terveyttä koskevien henkilötietojen käsittelyn yhdenmukaisista ehdoista erityistarpeiden osalta erityisesti, kun henkilö, jolla on lakisääteinen salassapitovelvollisuus, käsittelee tällaisia tietoja tiettyjä terveyteen liittyviä tarkoituksia varten. Unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä olisi säädettävä erityisistä ja asianmukaisista toimenpiteistä luonnollisten henkilöiden perusoikeuksien ja henkilötietojen suojelemiseksi. Jäsenvaltioiden olisi voitava pitää voimassa tai ottaa käyttöön lisäehtoja, kuten rajoituksia, jotka koskevat geneettisten tietojen, biometristen tietojen tai terveystietojen käsittelyä. Tämän ei kuitenkaan pitäisi saada vaikeuttaa henkilötietojen vapaata kulkua unionissa niissä tapauksissa, joissa näitä ehtoja sovelletaan kyseisten henkilötietojen rajatylittävään käsittelyyn.

Erityisryhmiin kuuluvia henkilötietoja saattaa olla tarpeen käsitellä ilman rekisteröidyn suostumusta kansanterveyteen liittyvää yleistä etua koskevista syistä. Tällaisen käsittelyn olisi edellytettävä asianmukaisia ja erityisiä toimenpiteitä luonnollisten henkilöiden oikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi. Tässä yhteydessä kansanterveydellä olisi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1338/2008¹¹ esitetyn määritelmän mukaisesti tarkoitettava kaikkia niitä osatekijöitä, jotka koskevat terveyttä, erityisesti terveydentilaa, myös sairastuvuutta ja vammaisuutta, terveydentilaan vaikuttavia tekijöitä, terveydenhuoltopalvelujen tarvetta, terveydenhuoltoon myönnettyjä resursseja, terveydenhuoltopalvelujen tarjontaa ja yleistä saatavuutta, terveydenhuollon menoja ja rahoitusta sekä kuolleisuuden syitä. Tällainen yleistä etua koskevista syistä suoritettava terveystietojen käsittely ei saisi johtaa siihen, että henkilötietoja käsitellään muita tarkoituksia varten kolmansien osapuolten, kuten työnantajien tai vakuutusyhtiöiden ja pankkien, toimesta.

Myös viranomaisten suorittama henkilötietojen käsittely valtiosääntöoikeudessa ja kansainvälisessä julkisoikeudessa säädettyjen virallisesti tunnustettujen uskonnollisten yhdistysten päämäärien toteuttamiseksi toteutetaan yleisen edun perusteella.

Jos demokraattisen järjestelmän vaaleihin liittyvä toiminta tietyissä jäsenvaltioissa edellyttää, että poliittiset puolueet keräävät henkilötietoja henkilöiden poliittisista mielipiteistä, kyseisten tietojen käsittely voidaan sallia yleisen edun vuoksi sillä edellytyksellä, että otetaan käyttöön asianmukaiset suojatoimet.

Jos rekisterinpitäjä ei pysty tunnistamaan luonnollista henkilöä käsittelemiensä henkilötietojen perusteella, rekisterinpitäjää ei saisi velvoittaa hankkimaan lisätietoja rekisteröidyn tunnistamista varten, jos tämä on tarpeen vain, jotta voitaisiin noudattaa jotakin tämän asetuksen säännöstä. Rekisterinpitäjän ei pitäisi kuitenkaan kieltäytyä vastaanottamasta rekisteröidyn antamia lisätietoja tämän oikeuksien käyttämisen tukemiseksi. Tunnistamiseen olisi sisällytettävä rekisteröidyn digitaalinen tunnistaminen esimerkiksi todentamismekanismin avulla, kuten käyttämällä samoja tunnisteita, joita rekisteröity käyttää kirjautuessaan rekisterinpitäjän tarjoamiin verkkopalveluihin.

Läpinäkyvyyden periaatteen mukaisesti yleisölle tai rekisteröidylle tarkoitettujen tietojen on oltava tiiviisti esitettyjä sekä helposti saatavilla ja ymmärrettäviä, ne on ilmaistava selkeällä ja yksinkertaisella kielellä ja lisäksi tarvittaessa ne on havainnollistettava. Tällaiset tiedot voidaan antaa sähköisessä muodossa esimerkiksi internetsivuston kautta silloin kun ne on tarkoitettu yleisölle. Tämä on erityisen tärkeää tilanteissa, joissa rekisteröidyn on toimijoiden suuren määrän ja käytänteiden teknisen monimutkaisuuden vuoksi vaikea tietää ja ymmärtää, kerätäänkö hänen henkilötietojaan tai ketkä niitä keräävät ja mitä tarkoitusta varten; tällainen tilanne voi olla esimerkiksi verkkomainonnan kaltaisissa yhteyksissä. Koska lapset tarvitsevat erityistä suojelua, kaikessa lapsiin kohdistuvaa tietojenkäsittelyä koskevassa tiedotuksessa ja viestinnässä on käytettävä niin selkeää ja yksinkertaista kieltä, että lapsen on helppo ymmärtää sitä.

Olisi säädettävä yksityiskohtaisesti siitä, miten tähän asetukseen perustuvien rekisteröidyn oikeuksien käyttämistä voitaisiin helpottaa esimerkiksi mekanismeilla, joilla rekisteröity voi pyytää pääsyä henkilötietoihin ja esittää henkilötietojen oikaisemista tai poistamista koskevan pyynnön ja mahdollisuuksien mukaan saada nämä oikeudet maksutta, sekä käyttää oikeuttaan vastustaa henkilötietojen käsittelyä. Rekisterinpitäjän olisi myös tarjottava keinot esittää tällaiset pyynnöt sähköisesti erityisesti silloin, kun henkilötietoja käsitellään sähköisesti. Rekisterinpitäjä olisi velvoitettava vastaamaan rekisteröidyn pyyntöihin ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään kuukauden kuluessa sekä perustelemaan kieltäytymisensä siinä tapauksessa, että rekisterinpitäjä ei aio noudattaa tällaista pyyntöä.

Asianmukaisen ja läpinäkyvän käsittelyn periaatteiden mukaisesti rekisteröidylle on ilmoitettava henkilötietojen käsittelystä ja sen tarkoituksista. Rekisterinpitäjän olisi toimitettava rekisteröidylle lisätiedot, jotka ovat tarpeen asianmukaisen ja läpinäkyvän käsittelyn varmistamiseksi, ottaen huomioon henkilötietojen käsittelyn erityiset olosuhteet ja asiayhteys. Rekisteröidylle olisi myös ilmoitettava profiloinnin olemassaolosta ja sen seurauksista. Jos henkilötietoja kerätään rekisteröidyltä, tälle olisi lisäksi ilmoitettava, onko hänen pakko toimittaa henkilötiedot, sekä kieltäytymisen seurauksista. Nämä tiedot voidaan antaa yhdessä vakiomuotoisten kuvakkeiden kanssa, jotta suunnitellusta käsittelystä voidaan antaa mielekäs yleiskuva helposti erottuvalla, ymmärrettävällä ja selvästi luettavissa olevalla tavalla. Jos kuvakkeet esitetään sähköisessä muodossa, niiden olisi oltava koneellisesti luettavissa.

Rekisteröidylle olisi ilmoitettava häntä koskevien henkilötietojen käsittelystä tietojen keruun yhteydessä tai, jos henkilötiedot on saatu jostain muusta lähteestä, kohtuullisen ajan kuluessa tietojen keruusta, tapaukseen liittyvät olosuhteet huomioon ottaen. Jos henkilötietoja voidaan laillisesti luovuttaa toiselle vastaanottajalle, rekisteröidylle olisi ilmoitettava tästä silloin, kun henkilötietoja luovutetaan ensimmäisen kerran. Jos rekisterinpitäjä aikoo käsitellä henkilötietoja muuhun tarkoitukseen kuin siihen, jota varten ne on kerätty, rekisterinpitäjän olisi toimitettava rekisteröidylle ennen kyseistä jatkokäsittelyä tiedot tästä muusta tarkoituksesta sekä muut tarvittavat tiedot. Jos rekisteröidylle ei ole voitu ilmoittaa henkilötietojen alkuperää johtuen siitä, että on käytetty useita lähteitä, olisi annettava yleiset tiedot.

Ei kuitenkaan tarvitse vaatia tietojen antamista silloin kun rekisteröidyllä jo on tämä tieto, kun lainsäädännössä nimenomaisesti säädetään henkilötietojen tallentamisesta tai luovuttamisesta tai kun tietojen toimittaminen rekisteröidylle osoittautuu mahdottomaksi tai vaatisi kohtuuttomia ponnistuksia. Viimeksi mainittu tilanne liittyy erityisesti tapauksiin, jossa käsittely tapahtuu yleisen edun mukaisia arkistointitarkoituksia taikka tieteellisiä tai historiallisia tutkimustarkoituksia tai tilastollisia tarkoituksia varten. Tällöin olisi voitava ottaa huomioon rekisteröityjen määrä, tietojen ikä ja mahdollisesti hyväksytyt asianmukaiset suojatoimet.

Rekisteröidyllä olisi oltava oikeus saada pääsy henkilötietoihin, joita hänestä on kerätty, sekä mahdollisuus käyttää tätä oikeutta vaivattomasti ja kohtuullisin väliajoin, jotta hän voi pysyä perillä käsittelyn lainmukaisuudesta ja tarkistaa sen. Tähän sisältyy rekisteröidyn oikeus saada pääsy omiin terveystietoihinsa, kuten terveystiedostoihin, joihin on koottu esimerkiksi diagnoosit, tutkimustulokset, hoitavien lääkärien arviot ja muut hoitoa tai muita toimenpiteitä koskevat tiedot. Kaikilla rekisteröidyillä olisi sen vuoksi oltava oikeus tietää ja saada ilmoitus erityisesti henkilötietojen käsittelyn tarkoituksista, ja jos mahdollista, käsittelyajasta, henkilötietojen vastaanottajista, käsiteltävien henkilötietojen automaattisen käsittelyn logiikasta sekä kyseisen käsittelyn mahdollisista seurauksista, ainakin jos käsittely perustuu profilointiin. Mikäli mahdollista, rekisterinpitäjän olisi voitava tarjota etäpääsy suojattuun järjestelmään, jossa rekisteröity saa suoran pääsyn henkilötietoihinsa. Tämä oikeus ei saisi vaikuttaa epäedullisesti muiden oikeuksiin ja vapauksiin, joita ovat esimerkiksi liikesalaisuudet tai henkinen omaisuus ja erityisesti ohjelmistojen tekijänoikeudet. Näiden seikkojen huomioon ottaminen ei kuitenkaan saisi johtaa siihen, että rekisteröidylle ei anneta minkäänlaista tietoa. Jos rekisterinpitäjä käsittelee merkittäviä määriä rekisteröityä koskevia tietoja, rekisterinpitäjä olisi voitava pyytää rekisteröityä täsmentämään riittävällä tavalla ennen tietojen luovuttamista, mitä tietoja tai mitä käsittelytoimia rekisteröidyn pyyntö koskee.

Rekisterinpitäjän olisi käytettävä kaikkia kohtuullisia keinoja tarkistaakseen sellaisen rekisteröidyn henkilöllisyyden, joka haluaa saada pääsyn tietoihin erityisesti verkkopalvelujen ja verkkotunnistetietojen yhteydessä. Rekisterinpitäjän ei pitäisi säilyttää henkilötietoja ainoastaan mahdollisiin pyyntöihin vastaamista varten.

Luonnollisella henkilöllä olisi oltava oikeus saada häntä koskevat virheelliset henkilötiedot oikaistuiksi ja oikeus tulla unohdetuksi, jos tietojen säilyttäminen rikkoo tätä asetusta tai rekisterinpitäjään sovellettavaa unionin oikeutta tai jäsenvaltion lainsäädäntöä. Rekisteröidyllä olisi erityisesti oltava oikeus siihen, että hänen henkilötietonsa poistetaan ja ettei niitä käsitellä sen jälkeen kun henkilötietoja ei enää tarvita niitä tarkoituksia varten, joita varten ne kerättiin tai jota varten niitä muutoin käsiteltiin, tai kun rekisteröity on perunut tietojenkäsittelyä koskevan suostumuksensa tai kun hän on vastustanut henkilötietojensa käsittelyä tai kun hänen henkilötietojensa käsittely ei muutoin ole tämän asetuksen säännösten mukaista. Tämä oikeus tulee kyseeseen erityisesti silloin kun rekisteröity on antanut suostumuksensa lapsena, eikä ole ollut täysin tietoinen tietojenkäsittelyyn liittyvistä riskeistä, ja haluaa myöhemmin poistaa tällaiset tiedot erityisesti internetistä. Rekisteröidyn olisi voitava käyttää tätä oikeutta siitä huolimatta, että hän ei enää ole lapsi. Henkilötietojen edelleen säilyttämisen tulisi kuitenkin olla lainmukaista, jos se on tarpeen sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta koskevan oikeuden käyttämiseksi, lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi, kansanterveyteen liittyvää yleistä etua koskevista syistä, yleisen edun mukaisia arkistointitarkoituksia taikka tieteellisiä tai historiallisia tutkimustarkoituksia taikka tilastollisia tarkoituksia varten tai oikeusvaateen laatimiseksi, esittämiseksi tai puolustamiseksi.

Jotta voitaisiin vahvistaa oikeutta tulla unohdetuksi verkkoympäristössä, oikeutta tietojen poistamiseen olisi laajennettava edellyttämällä, että henkilötiedot julkistanut rekisterinpitäjä on velvollinen ilmoittamaan näitä henkilötietoja käsitteleville rekisterinpitäjille, että rekisteröity on pyytänyt kaikkien näihin tietoihin liittyvien linkkien tai näiden tietojen jäljennösten tai kopioiden poistamista. Näin menetellessään rekisterinpitäjän olisi toteutettava kohtuulliset toimenpiteet, mukaan lukien tekniset toimenpiteet, ottaen huomioon käytettävissä oleva teknologia ja keinot, ilmoittaakseen henkilötietoja käsitteleville rekisterinpitäjille rekisteröidyn pyynnöstä.

Henkilötietojen käsittelyä rajoittavia menetelmiä voisivat olla muun muassa valittujen tietojen siirtäminen toiseen käsittelyjärjestelmään, käyttäjien pääsyn estäminen valittuihin henkilötietoihin tai julkaistujen tietojen väliaikainen poistaminen verkkosivustolta. Automaattisissa rekistereissä käsittelyn rajoittaminen olisi lähtökohtaisesti varmistettava teknisin keinoin niin, että henkilötiedot eivät enää myöhemmin joudu käsittelytoimien kohteeksi eikä niitä enää voi muuttaa. Henkilötietojen käsittelyn rajoittaminen olisi ilmaistava järjestelmässä selvästi.

Jotta voitaisiin edelleen vahvistaa rekisteröityjen oikeutta valvoa henkilötietojaan silloin, kun henkilötietojen käsittely suoritetaan automaattisesti, rekisteröidyn olisi myös voitava saada häntä koskevat henkilötiedot, jotka hän on toimittanut rekisterinpitäjälle, jäsennellyssä, yleisesti käytetyssä, koneellisesti luettavassa ja yhteentoimivassa muodossa ja siirtää ne toiselle rekisterinpitäjälle. Rekisterinpitäjiä olisi kannustettava kehittämään yhteentoimivia muotoja, jotka mahdollistavat tietojen siirtämisen. Tätä oikeutta olisi sovellettava silloin, kun rekisteröity on antanut henkilötiedot oman suostumuksensa perusteella tai kun käsittely on tarpeen sopimuksen täytäntöönpanemiseksi. Sitä ei sovelleta silloin, kun käsittely perustuu muuhun lailliseen perusteeseen kuin suostumukseen tai sopimukseen. Tämä oikeus on luonteeltaan sellainen, ettei sitä olisi käytettävä niitä rekisterinpitäjiä vastaan, joiden julkisiin velvollisuuksiin henkilötietojen käsittely kuuluu. Siksi sitä ei pitäisi soveltaa silloin, kun henkilötietojen käsittely on tarpeen rekisterinpitäjää koskevan lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi tai yleisen edun vuoksi toteutettavan tehtävän suorittamiseksi tai julkisen vallan käyttämiseksi. Rekisteröidyn oikeus siirtää tai vastaanottaa häntä koskevia henkilötietoja ei saisi luoda rekisterinpitäjille velvoitetta hyväksyä tai ylläpitää tietojenkäsittelyjärjestelmiä, jotka ovat teknisesti yhteensopivia. Jos tietyssä henkilötietoja sisältävässä tietojoukossa tiedot koskevat useampia kuin yhtä rekisteröityä, oikeus vastaanottaa henkilötietoja ei saisi rajoittaa toisten rekisteröityjen tämän asetuksen mukaisia oikeuksia ja vapauksia. Tämä oikeus ei saisi myöskään rajoittaa rekisteröidyn oikeutta saada henkilötiedot poistetuiksi eikä tämän asetuksen mukaisia rajoituksia kyseiseen oikeuteen, ja se ei etenkään saisi merkitä niiden rekisteröityä koskevien henkilötietojen poistamista, jotka tämä on antanut sopimuksen täytäntöönpanoa varten, siinä määrin ja niin kauan kuin henkilötiedot ovat tarpeen sopimuksen täytäntöönpanoa varten. Kun se on teknisesti mahdollista, rekisteröidyllä pitäisi olla oikeus saada henkilötiedot siirrettyä suoraan rekisterinpitäjältä toiselle.

Tapauksissa, joissa henkilötietoja voitaisiin käsitellä lainmukaisesti, koska käsittely on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi tai rekisterinpitäjän tai kolmannen osapuolen oikeutettujen etujen vuoksi, rekisteröidyllä olisi kuitenkin oltava oikeus vastustaa hänen tilannettaan koskevien henkilötietojen käsittelyä. Rekisterinpitäjän olisi osoitettava, että rekisterinpitäjän huomattavan tärkeät oikeutetut edut voivat syrjäyttää rekisteröidyn edut tai perusoikeudet ja -vapaudet.

Jos henkilötietoja käsitellään suoramarkkinointia varten, rekisteröidyllä olisi oltava oikeus milloin tahansa ja maksutta vastustaa käsittelyä, mukaan lukien profilointia niiltä osin kuin se liittyy suoramarkkinointiin, olipa kyse sitten alkuperäisestä tai myöhemmästä käsittelystä. Tämä oikeus olisi nimenomaisesti saatettava rekisteröidyn tietoon ja esitettävä selkeästi ja muusta tiedotuksesta erillään.

Rekisteröidyllä olisi oltava oikeus olla joutumatta hänen henkilökohtaisia ominaisuuksiaan arvioivan, mahdollisesti toimenpiteen sisältävän päätöksen kohteeksi, joka on tehty yksinomaan automaattisen tietojenkäsittelyn perusteella, josta hänelle aiheutuu oikeudellisia vaikutuksia tai joka vaikuttaa häneen vastaavalla merkittävällä tavalla, kuten online-luottohakemuksen automaattinen epääminen tai sähköisen rekrytoinnin käytännöt ilman ihmisen osallistumista. Kyseinen tietojenkäsittely sisältää profiloinnin, joka tarkoittaa mitä tahansa henkilötietojen automaattista käsittelyä luonnollisen henkilön henkilökohtaisten ominaisuuksien arvioimiseksi, erityisesti rekisteröidyn työsuorituksen, taloudellisen tilanteen, terveyden, henkilökohtaisten mieltymysten tai kiinnostuksen kohteiden, luotettavuuden tai käyttäytymisen, sijainnin tai liikkumisen analysoimiseksi tai ennakoimiseksi, siltä osin kuin sillä on rekisteröityyn kohdistuvia oikeudellisia vaikutuksia tai se vaikuttaa häneen vastaavasti merkittävällä tavalla. Kyseiseen tietojenkäsittelyyn, mukaan lukien profilointiin, perustuva päätöksenteko olisi kuitenkin sallittava, jos siihen annetaan nimenomainen lupa rekisterinpitäjään sovellettavassa unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä, mukaan lukien lainsäädäntö, joka on annettu petosten ja verovilpin valvomiseksi ja torjumiseksi unionin toimielinten tai kansallisten valvontaelinten antamien asetusten, standardien ja suositusten mukaisesti, sekä rekisterinpitäjän tarjoaman palvelun turvallisuuden ja luotettavuuden varmistamiseksi, tai jos se on tarpeen rekisteröidyn ja rekisterinpitäjän välisen sopimuksen tekemistä tai täytäntöönpanoa varten tai jos rekisteröity on antanut siihen nimenomaisen suostumuksensa. Tällaiseen käsittelyyn olisi kuitenkin aina sovellettava asianmukaisia suojatoimia, joihin olisi kuuluttava käsittelystä ilmoittaminen rekisteröidylle ja oikeus vaatia ihmisen osallistumista tietojen käsittelemiseen, rekisteröidyn oikeus esittää kantansa, saada selvitys kyseisen arvioinnin jälkeen tehdystä päätöksestä ja riitauttaa päätös. Tällaista toimenpidettä ei saisi kohdistaa lapseen.

Rekisteröityä koskevan asianmukaisen ja läpinäkyvän käsittelyn varmistamiseksi, ottaen huomioon henkilötietojen käsittelyn erityiset olosuhteet ja asiayhteys, rekisterinpitäjän olisi käytettävä profiloinnissa asianmukaisia matemaattisia tai tilastollisia menetelmiä, toteutettava teknisiä ja organisatorisia toimenpiteitä, jotka soveltuvat erityisesti sen varmistamiseen, että henkilötietojen virheellisyyteen johtavat tekijät korjataan ja virheriski minimoidaan, sekä turvattava henkilötiedot siten, että rekisteröidyn etuihin ja oikeuksiin kohdistuvat mahdolliset riskit otetaan huomioon ja estetään muun muassa luonnollisten henkilöiden syrjintä rodun tai etnisen alkuperän, poliittisten mielipiteiden, uskonnon tai vakaumuksen, ammattiliittoon kuulumisen, geneettisen tilan, terveydentilan tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella taikka käsittely, jonka johdosta toteutetaan toimenpiteitä, joilla on tällaisia seurauksia. Henkilötietojen erityisluokitteluun perustuva automaattinen päätöksenteko ja profilointi olisi sallittava vain erityistilanteissa.

Profilointiin sovelletaan sellaisenaan tämän henkilötietojen käsittelyä sääntelevän asetuksen sääntöjä, kuten käsittelyn oikeudellisia perusteita tai tietosuojaperiaatteita. Tällä asetuksella perustetulla Euroopan tietosuojaneuvostolla, jäljempänä tietosuojaneuvosto, olisi oltava mahdollisuus antaa ohjausta tässä yhteydessä.

Rajoituksia, jotka koskevat erityisiä periaatteita ja oikeutta saada ilmoitus tietojenkäsittelystä, pääsyä tietoihin ja oikeutta oikaista tai poistaa henkilötietoja ja oikeutta siirtää tiedot järjestelmästä toiseen, oikeutta vastustaa tietojenkäsittelyä, profilointiin perustuvia päätöksiä sekä henkilötietojen tietoturvaloukkauksesta ilmoittamista rekisteröidylle sekä eräitä näihin liittyviä rekisterinpitäjän velvollisuuksia, voidaan asettaa unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä siltä osin kuin ne ovat välttämättömiä ja oikeasuhteisia demokraattisen yhteiskunnan toimenpiteitä yleisen turvallisuuden takaamiseksi, muun muassa ihmishenkien suojelemiseksi erityisesti ihmisen aiheuttaman tai luonnonkatastrofin yhteydessä taikka rikosten tai, säännellyn ammattitoiminnan yhteydessä, ammattietiikan rikkomisen ennaltaehkäisemistä, tutkintaa ja rikoksiin liittyviä syytetoimia varten tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten, mukaan lukien yleiseen turvallisuuteen kohdistuvilta uhkilta suojelu ja tällaisten uhkien ehkäisy, tai muiden unionin tai jäsenvaltion tärkeiden yleistä etua koskevien syiden vuoksi, erityisesti unionin tai jäsenvaltion tärkeiden taloudellisten tai rahoitusta koskevien etujen vuoksi, yleiseen etuun liittyvistä syistä pidettävien julkisten rekisterien pitämiseksi, arkistoitujen henkilötietojen myöhemmän käsittelyn vuoksi, jonka perusteena on yksittäisten tietojen hankkiminen poliittisesta toiminnasta entisten totalitaaristen valtioiden järjestelmissä, tai rekisteröidyn suojelemiseksi tai muille kuuluvien oikeuksien ja vapauksien, muun muassa sosiaaliturvan, kansanterveyden ja humanitaaristen tarkoitusten, turvaamiseksi. Näiden rajoitusten olisi oltava perusoikeuskirjassa ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä eurooppalaisessa yleissopimuksessa vahvistettujen vaatimusten mukaisia.

Olisi vahvistettava rekisterinpitäjän vastuu tämän suorittamasta tai rekisterinpitäjän puolesta suoritetusta henkilötietojen käsittelystä. Erityisesti rekisterinpitäjällä olisi oltava velvollisuus toteuttaa asianmukaisia ja tehokkaita toimenpiteitä, ja sen olisi voitava osoittaa, että käsittelytoimet ovat tämän asetuksen mukaisia, toimenpiteiden tehokkuus mukaan luettuna. Näitä toimenpiteitä toteutettaessa olisi otettava huomioon käsittelyn luonne, laajuus, asiayhteys ja tarkoitukset sekä luonnollisten henkilöiden oikeuksiin ja vapauksiin kohdistuva riski.

Nämä todennäköisyydeltään ja vakavuudeltaan vaihtelevat luonnollisten henkilöiden oikeuksiin ja vapauksiin kohdistuvat riskit voivat aiheutua henkilötietojen käsittelystä, joka voi aiheuttaa fyysisiä, aineellisia tai aineettomia vahinkoja, erityisesti jos käsittely saattaa johtaa syrjintään, identiteettivarkauteen tai petokseen, taloudellisiin menetyksiin, maineen vahingoittumiseen, salassapitovelvollisuuden alaisten henkilötietojen luottamuksellisuuden menetykseen, pseudonymisoitumisen luvattomaan kumoutumiseen tai aiheuttaa muuta merkittävää taloudellista tai sosiaalista vahinkoa; kun rekisteröidyiltä saatetaan evätä heidän oikeuksiaan ja vapauksiaan tai estää heitä valvomasta omia henkilötietojaan; kun käsitellään sellaisia henkilötietoja, jotka koskevat rotua tai etnistä alkuperää, poliittisia mielipiteitä, uskonnollista tai filosofista vakaumusta ja ammattiliittoon kuulumista, tai käsitellään geneettisiä tietoja tai terveyttä ja seksuaalista käyttäytymistä tai rikostuomioita ja rikkomuksia tai niihin liittyviä turvaamistoimenpiteitä koskevia tietoja; kun arvioidaan henkilökohtaisia ominaisuuksia, erityisesti jos kyseessä on henkilöprofiilin luomista tai käyttämistä varten suoritettu analyysi tai ennakointi työsuorituksesta, taloudellisesta tilanteesta, terveydestä, henkilökohtaisista mieltymyksistä tai kiinnostuksen kohteista, luotettavuudesta tai käyttäytymisestä, sijainnista tai liikkeistä; kun käsitellään heikossa asemassa olevien luonnollisten henkilöiden, erityisesti lasten, henkilötietoja; tai kun käsitellään suuria määriä henkilötietoja ja käsittely koskee suurta rekisteröityjen määrää.

Rekisteröidyn oikeuksiin ja vapauksiin kohdistuvan riskin todennäköisyys ja vakavuus olisi määriteltävä tietojenkäsittelyn luonteen, laajuuden, asiayhteyden ja tarkoitusten mukaan. Riski olisi arvioitava objektiivisen arvioinnin perusteella, jolla todetaan, liittyykö tietojenkäsittelytoimiin riski tai korkea riski.

Asianmukaisten toimenpiteiden toteuttamista koskevaa opastusta ja opastusta sen osoittamiseksi, onko rekisterinpitäjä tai henkilötietojen käsittelijä täyttänyt vaatimukset, erityisesti tietojenkäsittelyyn liittyvien riskien tunnistamisen ja niiden alkuperän, luonteen, todennäköisyyden ja vakavuuden arvioinnissa sekä riskien minimoinnin kannalta parhaiden käytäntöjen määrittelyssä, voitaisiin antaa erityisesti hyväksyttyjen käytännesääntöjen, hyväksyttyjen todistusten tai tietosuojaneuvoston suuntaviivojen avulla taikka tietosuojavastaavan tiedotteilla. Tietosuojaneuvosto voi myös antaa suuntaviivoja käsittelytoimista, joiden ei katsota todennäköisesti aiheuttavan suurta riskiä luonnollisten henkilöiden oikeuksille ja vapauksille, ja mainita, mitkä toimenpiteet voivat tällaisissa tilanteissa olla riittäviä tällaisen riskin torjumiseksi.

Luonnollisten henkilöiden oikeuksien ja vapauksien suoja henkilötietojen käsittelyssä edellyttää, että toteutetaan asianmukaiset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet, joilla varmistetaan, että asetuksessa säädetyt vaatimukset täyttyvät. Jotta voidaan osoittaa, että asetusta on noudatettu, rekisterinpitäjän olisi hyväksyttävä sisäisiä menettelyjä ja toteutettava toimenpiteet, jotka vastaavat erityisesti sisäänrakennetun ja oletusarvoisen tietosuojan periaatteita. Tällaisia toimenpiteitä voisivat olla muun muassa henkilötietojen käsittelyn minimointi, henkilötietojen pseudonymisointi mahdollisimman pian, tehtävien ja henkilötietojen käsittelyn läpinäkyvyys, sen mahdollistaminen, että rekisteröity voi valvoa tietojenkäsittelyä ja että rekisterinpitäjä voi luoda ja parantaa turvaominaisuuksia. Kehitettäessä, suunniteltaessa, valittaessa ja käytettäessä sovelluksia, palveluja ja tuotteita, jotka perustuvat henkilötietojen käsittelyyn tai käsittelevät henkilötietoja tehtävänsä täyttämiseksi, tuotteiden, palvelujen ja sovellusten tuottajia olisi kannustettava ottamaan huomioon oikeus tietosuojaan niiden kehittäessä ja suunnitellessa tällaisia tuotteita, palveluja ja sovelluksia ja varmistamaan uusin tekniikka asianmukaisesti huomioon ottaen, että rekisterinpitäjät ja henkilötietojen käsittelijät pystyvät täyttämään tietosuojavelvoitteensa. Sisäänrakennetun ja oletusarvoisen tietosuojan periaatteet olisi myös huomioitava julkisten tarjouskilpailujen yhteydessä.

Rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien suojelu sekä rekisterinpitäjien ja henkilötietojen käsittelijöiden velvollisuudet ja vastuut esimerkiksi valvontaviranomaisten suorittaman seurannan ja niiden toteuttamien toimenpiteiden yhteydessä edellyttää, että tässä asetuksessa säädetyt vastuualueet jaetaan selkeästi, myös silloin kun rekisterinpitäjä määrittää käsittelyn tarkoitukset ja keinot yhdessä muiden rekisterinpitäjien kanssa tai kun käsittely suoritetaan rekisterinpitäjän puolesta.

Jos unionin alueella olevien rekisteröityjen henkilötietoja käsittelee rekisterinpitäjä tai henkilötietojen käsittelijä, joka ei ole sijoittautunut unioniin, ja käsittely liittyy tavaroiden tai palvelujen tarjoamiseen näille rekisteröidyille unionin alueella riippumatta siitä, edellytetäänkö rekisteröidyltä maksua, tai heidän käyttäytymisensä seurantaan niiltä osin kuin käyttäminen tapahtuu unionissa, rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän olisi nimettävä edustaja, paitsi jos käsittely on satunnaista eikä kohdistu laajasti henkilötietojen erityisryhmiin tai rikostuomioita tai rikkomuksia koskeviin tietoihin, eikä siihen todennäköisesti liity luonnollisten henkilöiden oikeuksiin ja vapauksiin kohdistuvaa riskiä ottaen huomioon käsittelyn luonne, asiayhteys, laajuus ja tarkoitukset tai jos rekisterinpitäjä on viranomainen tai julkishallinnon elin. Edustajan olisi toimittava rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän puolesta, ja edustajaan voivat ottaa yhteyttä kaikki valvontaviranomaiset. Edustaja olisi nimenomaisesti nimettävä rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän antamalla kirjallisella valtuutuksella hoitamaan tämän puolesta tämän asetuksen mukaiset velvoitteet. Edustajan nimeämisellä ei ole vaikutusta tämän asetuksen mukaisiin rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän velvollisuuksiin tai vastuisiin. Edustajan olisi suoritettava tehtävänsä rekisterinpitäjältä tai henkilötietojen käsittelijältä saadun toimeksiannon mukaisesti, mukaan lukien yhteistyö toimivaltaisten valvontaviranomaisten kanssa kaikissa tämän asetuksen noudattamisen varmistamiseksi toteutettavissa toimissa. Nimettyyn edustajaan olisi sovellettava täytäntöönpanotoimia, jos rekisterinpitäjä tai henkilötietojen käsittelijä ei noudata asetuksen säännöksiä.

Jotta voidaan varmistaa, että henkilötietojen käsittelijä noudattaa tämän asetuksen vaatimuksia rekisterinpitäjän puolesta suorittamassaan käsittelyssä, rekisterinpitäjän olisi antaessaan käsittelytoiminnat henkilötietojen käsittelijän tehtäväksi käytettävä ainoastaan sellaisia henkilötietojen käsittelijöitä, joilla on antaa riittävät takeet erityisesti asiantuntemuksesta, luotettavuudesta ja resursseista, jotta ne voivat panna täytäntöön tämän asetuksen vaatimusten mukaiset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet, käsittelyn turvallisuus mukaan lukien. Sitä, että henkilötietojen käsittelijä noudattaa hyväksyttyjä käytännesääntöjä tai hyväksyttyä sertifiointimekanismia, voidaan käyttää osoittamaan rekisterinpitäjälle asetettujen velvollisuuksien noudattamista. Henkilötietojen käsittelijän suorittamaa käsittelyä olisi säänneltävä unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön mukaisella sopimuksella tai muulla oikeudellisella asiakirjalla, joka sitoo henkilötietojen käsittelijän rekisterinpitäjään ja jossa vahvistetaan käsittelyn kohde ja kesto, käsittelyn luonne ja tarkoitukset, henkilötietojen tyyppi ja rekisteröityjen ryhmät, ja siinä olisi otettava huomioon henkilötietojen käsittelijän erityistehtävät ja vastuualueet suoritettavan käsittelyn yhteydessä sekä rekisteröidyn oikeuksiin ja vapauksiin liittyvä riski. Rekisterinpitäjä ja henkilötietojen käsittelijä voivat päättää käyttää yksittäistä sopimusta tai sellaisia vakiosopimuslausekkeita, jotka hyväksyy joko suoraan komissio tai valvontaviranomainen yhdenmukaisuusmekanismin mukaisesti komission hyväksymänä. Kun henkilötietojen käsittelijä on saattanut käsittelyn loppuun rekisterinpitäjän puolesta, sen olisi rekisterinpitäjän valinnan mukaisesti palautettava tai poistettava henkilötiedot, paitsi jos henkilötietojen käsittelijään sovellettavassa unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä vaaditaan säilyttämään henkilötiedot.

Rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän olisi ylläpidettävä rekisteriä sen vastuulla olevista käsittelytoimista voidakseen osoittaa, että ne ovat tämän asetuksen mukaisia. Rekisterinpitäjät ja henkilötietojen käsittelijät olisi velvoitettava tekemään yhteistyötä valvontaviranomaisen kanssa ja esittämään sille pyydettäessä käsittelyä koskevat rekisterit, jotta tietojenkäsittelytoimia voidaan seurata niiden pohjalta.

Turvallisuuden ylläpitämiseksi ja asetuksen säännösten vastaisen käsittelyn estämiseksi rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän olisi arvioitava käsittelyyn liittyvät riskit ja toteutettava toimenpiteitä näiden riskien lieventämiseksi esimerkiksi salauksella. Näiden toimenpiteiden avulla olisi varmistettava asianmukainen turvallisuustaso, muun muassa luottamuksellisuus, ottaen huomioon uusin tekniikka ja toteuttamiskustannukset suhteessa tietojenkäsittelyn riskeihin ja suojeltavien henkilötietojen luonteeseen. Tietosuojariskiä arvioitaessa olisi otettava huomioon henkilötietojen käsittelyyn liittyvät riskit, kuten siirrettyjen, tallennettujen tai muuten käsiteltyjen henkilötietojen vahingossa tapahtuva tai laiton tuhoaminen, häviäminen, muuttaminen, luvaton luovuttaminen tai henkilötietoihin pääsy, mikä voi aiheuttaa etenkin fyysisiä, aineellisia tai aineettomia vahinkoja.

Tämän asetuksen noudattamisen edesauttamiseksi tapauksissa, joissa käsittelytoimiin todennäköisesti liittyy luonnollisten henkilöiden oikeuksiin ja vapauksiin liittyvä korkea riski, rekisterinpitäjän olisi vastattava tietosuojaa koskevan vaikutustenarvioinnin suorittamisesta erityisesti kyseisen riskin alkuperän, luonteen, erityisluonteen ja vakavuuden arvioimiseksi. Arvioinnin tulos olisi otettava huomioon määriteltäessä asianmukaisia toimia, jotka on toteutettava, jotta voidaan osoittaa, että henkilötietojen käsittely on tämän asetuksen säännösten mukaista. Jos tietosuojaa koskevan vaikutustenarvioinnin perusteella osoitetaan, että käsittelytoimiin liittyy korkea riski, jota rekisterinpitäjä ei voi asianmukaisin toimenpitein vähentää saatavilla olevan tekniikan ja toteuttamiskustannusten suhteen, ennen tietojenkäsittelyä olisi kuultava valvontaviranomaista.

Jos henkilötietojen tietoturvaloukkaukseen ei puututa riittävän tehokkaasti ja nopeasti, siitä voi aiheutua luonnollisille henkilöille fyysisiä, aineellisia tai aineettomia vahinkoja, kuten omien henkilötietojen valvomiskyvyn menettäminen tai oikeuksien rajoittaminen, syrjintää, identiteettivarkaus tai petos, taloudellisia menetyksiä, pseudonymisoitumisen luvaton kumoutuminen, maineen vahingoittuminen, salassapitovelvollisuuden alaisten henkilötietojen luottamuksellisuuden menetys tai muuta merkittävää taloudellista tai sosiaalista vahinkoa. Sen vuoksi rekisterinpitäjän olisi ilmoitettava henkilötietojen tietoturvaloukkauksesta valvontaviranomaiselle ilman aiheetonta viivytystä heti, kun se on tullut rekisterinpitäjän tietoon, ja mahdollisuuksien mukaan 72 tunnin kuluessa, paitsi jos rekisterinpitäjä pystyy osoittamaan tilivelvollisuusperiaatteen mukaisesti, että henkilötietojen tietoturvaloukkauksesta ei todennäköisesti aiheudu luonnollisten henkilöiden oikeuksiin ja vapauksiin kohdistuvaa riskiä. Jos tällaista ilmoitusta ei voida tehdä 72 tunnin kuluessa, ilmoitukseen olisi liitettävä selvitys viivytyksen syistä, ja tietoa voidaan antaa vaiheittain ilman aiheetonta lisäviivytystä.

Rekisterinpitäjän olisi ilmoitettava henkilötietojen tietosuojaloukkauksesta rekisteröidylle viipymättä, jos tämä tietosuojaloukkaus todennäköisesti aiheuttaa luonnollisen henkilön oikeuksia ja vapauksia koskevan suuren riskin, jotta rekisteröity voi toteuttaa tarvittavat varotoimet. Ilmoituksessa olisi kuvattava henkilötietojen tietoturvaloukkauksen luonne ja esitettävä suosituksia siitä, miten asianomainen luonnollinen henkilö voi lieventää sen mahdollisia haittavaikutuksia. Tällainen ilmoitus rekisteröidylle olisi tehtävä niin pian kuin se on kohtuudella mahdollista ja tiiviissä yhteistyössä valvontaviranomaisen kanssa noudattaen valvontaviranomaisen tai muiden asiaankuuluvien viranomaisten (kuten lainvalvontaviranomaisten) antamia ohjeita. Esimerkiksi tarve lieventää välittömien haittojen riskiä edellyttää sitä, että rekisteröidyille ilmoitetaan viipymättä, kun taas tarve toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet tietoturvaloukkauksen jatkumisen tai vastaavien henkilötietojen tietoturvaloukkausten estämiseksi voivat olla perusteena pidemmälle ilmoitusajalle.

Olisi tarkistettava, onko kaikki asianmukaiset tekniset suojatoimenpiteet ja organisatoriset toimenpiteet toteutettu, jotta voidaan selvittää välittömästi, onko tapahtunut henkilötietojen tietoturvaloukkaus, ja saattaa asia viipymättä valvontaviranomaisen ja rekisteröidyn tiedoksi. Se, että ilmoitus tehtiin ilman aiheetonta viivytystä, olisi selvitettävä ottaen huomioon erityisesti henkilötietojen tietoturvaloukkauksen luonne ja vakavuus sekä tästä rekisteröidylle aiheutuvat seuraukset ja haittavaikutukset. Kyseinen ilmoitus voi johtaa siihen, että valvontaviranomainen puuttuu asiaan sille tässä asetuksessa säädettyjen tehtävien ja toimivaltuuksien mukaisesti.

Laadittaessa yksityiskohtaisia sääntöjä henkilötietojen tietoturvaloukkausten ilmoittamisen muodosta ja ilmoittamisessa sovellettavista menettelyistä olisi otettava asianmukaisesti huomioon loukkaukseen liittyvät seikat, kuten se, oliko henkilötiedot suojattu asianmukaisin teknisin suojauskeinoin, mikä vähentää olennaisesti henkilöllisyyttä koskevan petoksen tai muiden väärinkäytösten todennäköisyyttä. Tällaisissa säännöissä ja menettelyissä olisi myös otettava huomioon lainvalvontaviranomaisten oikeutetut edut tapauksissa, joissa varhainen ilmoittaminen voisi tarpeettomasti haitata henkilötietojen tietoturvaloukkauksen tutkintaa.

Direktiivissä 95/46/EY on säädetty yleisestä velvollisuudesta ilmoittaa henkilötietojen käsittelystä valvontaviranomaisille. Vaikka tämä velvollisuus aiheuttaa hallinnollista ja taloudellista rasitusta, se ei aina ole edistänyt henkilötietojen suojaa. Tällaisista yleisistä ilmoitusvelvollisuuksista olisi luovuttava ja korvattava ne tehokkailla menettelyillä ja mekanismeilla, jotka keskittyvät sen sijaan niihin käsittelytoimien tyyppeihin, joihin niiden luonteen, laajuuden, asiayhteyden ja tarkoitusten vuoksi todennäköisesti liittyy luonnollisten henkilöiden oikeuksien ja vapauksien kannalta korkea riski. Tällaisiin käsittelytoimien tyyppeihin kuuluvat erityisesti toimet, jotka perustuvat erityisesti uusien tekniikoiden käyttöön tai jotka ovat uudenlaisia ja joiden osalta rekisterinpitäjä ei ole ensin tehnyt tietosuojaa koskevaa vaikutustenarviointia, tai tietosuojaa koskeva vaikutustenarviointi on tullut tarpeelliseksi, koska aikaa on kulunut siitä kun käsittely alkoi.

Tapauksissa, joissa luonnollisten henkilöiden oikeuksiin tai vapauksiin kohdistuu korkea riski, rekisterinpitäjän olisi kyseisen riskin erityisen todennäköisyyden ja vakavuuden arvioimiseksi käsittelyn luonteen, laajuuden, asiayhteyden ja tarkoitusten sekä riskin alkuperän huomioon ottaen tehtävä ennen tietojenkäsittelyä tietosuojaa koskeva vaikutustenarviointi. Tässä vaikutustenarvioinnissa olisi tarkasteltava erityisesti suunniteltuja toimenpiteitä sekä suojatoimia ja mekanismeja, joiden avulla lievennetään edellä mainittua riskiä ja varmistetaan henkilötietojen suoja ja osoitetaan, että tätä asetusta on noudatettu.

Tätä olisi sovellettava erityisesti laajoihin käsittelytoimiin, joissa on tarkoitus käsitellä huomattavia määriä henkilötietoja alueellisella, kansallisella tai ylikansallisella tasolla, jotka voivat vaikuttaa suureen määrään rekisteröityjä ja joihin todennäköisesti liittyy korkea suuri riski esimerkiksi tietojen arkaluonteisuuden vuoksi, jos uutta tekniikkaa käytetään saavutetun teknologisen osaamistason mukaisesti hyvin laajasti myös muihin käsittelytoimiin, joihin liittyy rekisteröityjen oikeuksiin ja vapauksiin vaikuttava korkea riski, varsinkin silloin kun rekisteröityjen on kyseisten toimien johdosta hankalampi käyttää oikeuksiaan. Tietosuojaa koskeva vaikutustenarviointi olisi toteutettava myös tapauksissa, joissa henkilötietoja käsitellään tiettyjä luonnollisia henkilöitä koskevien päätösten tekemiseksi kyseisten tietojen profilointiin perustuvan luonnollisten henkilöiden henkilökohtaisten ominaisuuksien järjestelmällisen ja kattavan arvioinnin perusteella tai erityisiä henkilötietoryhmiä, biometrisiä tietoja taikka tietoja, jotka koskevat rikostuomioita ja rikkomuksia tai niihin liittyviä turvaamistoimenpiteitä, koskevan käsittelyn perusteella. Tietosuojaa koskeva vaikutustenarviointi on tarpeen myös yleisölle avoimien alueiden laaja-alaisessa valvonnassa, erityisesti jos käytetään optoelektronisia laitteita, tai kaikissa muissa toimissa, jos toimivaltainen valvontaviranomainen katsoo, että käsittelyyn todennäköisesti liittyy korkea riski rekisteröityjen oikeuksien ja vapauksien kannalta erityisesti siitä syystä, että ne estävät rekisteröityjä käyttämästä oikeutta tai palvelua tai sopimusta tai siitä syystä, että kyseisiä toimia toteutetaan järjestelmällisesti laajassa mittakaavassa. Henkilötietojen käsittelyä ei saisi pitää laaja-alaisena, jos käsittely koskee yksittäisen lääkärin, muun terveydenhuollon ammattilaisen tai lakimiehen asiakkaiden henkilötietoja. Tällaisissa tapauksissa tietosuojaa koskevan vaikutustenarvioinnin ei pitäisi olla pakollista.

Joissain olosuhteissa voi olla järkevää ja taloudellista laatia tietosuojaa koskeva vaikutustenarviointi, jossa tarkastellaan asioita laajemmin kuin yhden projektin kannalta, esimerkiksi kun viranomaiset tai julkishallinnon elimet aikovat luoda yhteisen sovelluksen tai käsittelyalustan tai kun useat rekisterinpitäjät aikovat ottaa käyttöön yhteisen sovelluksen tai käsittely-ympäristön kokonaista teollisuuden alaa tai segmenttiä tai jotakin laajalti käytettävää horisontaalista toimintoa varten.

Jäsenvaltiot voivat katsoa, että tällainen arviointi on syytä tehdä ennen käsittelytoimien aloittamista, kun hyväksytään jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, johon viranomaisen tai julkishallinnon elimen tehtävien suorittaminen perustuu ja jolla säädellään siihen liittyvää käsittelytointa tai liittyviä käsittelytoimia.

Jos tietosuojaa koskeva vaikutustenarviointi osoittaa, että käsittelyyn liittyisi riskin lieventämistä koskevien suojatoimien, suojaustoimenpiteiden ja -keinojen puuttumisen vuoksi suuri luonnollisten henkilöiden oikeuksiin ja vapauksiin vaikuttava riski, ja rekisterinpitäjä katsoo, että tätä riskiä ei voida kohtuullisin toimenpitein vähentää saatavilla olevan tekniikan ja toteuttamiskustannusten suhteen, ennen käsittelytoimien aloittamista olisi kuultava valvontaviranomaista. On todennäköistä, että tällainen korkea riski liittyy tietyntyyppiseen henkilötietojen käsittelyyn ja käsittelyn laajuuteen ja toistumistiheyteen, mikä voi aiheuttaa vahinkoa myös luonnollisen henkilön oikeuksille ja vapauksille tai merkitä niihin puuttumista. Valvontaviranomaisen olisi vastattava kuulemispyyntöön määrätyn ajan kuluessa. Valvontaviranomaisen reagoimattomuus määräajan puitteissa ei kuitenkaan saisi vaikuttaa valvontaviranomaisen mahdollisiin toimiin sille tässä asetuksessa annettujen tehtävien ja valtuuksien puitteissa, kuten valtaan kieltää käsittelytoimia. Osana kuulemismenettelyä valvontaviranomaiselle voidaan toimittaa käsittelyn osalta toteutetun tietosuojaa koskevan vaikutustenarvioinnin tulos, etenkin toimenpiteet, joiden tarkoituksena on vähentää luonnollisten henkilöiden oikeuksiin ja vapauksiin kohdistuvaa riskiä.

Henkilötietojen käsittelijän olisi tarvittaessa ja pyydettäessä avustettava rekisterinpitäjää, joka varmistaa tietosuojaa koskevan vaikutustenarvioinnin toteuttamisesta ja valvontaviranomaisen ennakkokuulemisesta aiheutuvien velvoitteiden noudattamisen.

Valvontaviranomaista olisi kuultava myös silloin, kun valmistellaan henkilötietojen käsittelyä koskevaa lainsäädäntö- tai sääntelytoimenpidettä, jotta voitaisiin varmistaa, että aiotussa käsittelyssä noudatetaan tätä asetusta, ja erityisesti pienentää rekisteröityyn henkilöön kohdistuvia riskejä.

Jos käsittelyn suorittajana on joku muu viranomainen kuin tuomioistuin tai lainkäyttötehtäviään suorittava riippumaton oikeusviranomainen tai käsittelyn suorittaa yksityisellä sektorilla sellainen rekisterinpitäjä, jonka keskeiseen toimintaan sisältyy rekisteröidyn säännöllistä ja järjestelmällistä valvontaa vaativia käsittelytoimia laajamittaisesti, tai henkilötietojen käsittelijän keskeiset tehtävät muodostuvat käsittelystä, joka kohdistuu laajamittaisesti henkilötietojen erityisryhmiin ja rikostuomioita tai rikkomuksia koskeviin tietoihin, rekisterinpitäjällä tai henkilötietojen käsittelijällä on oltava apunaan henkilö, jolla on tietosuojalainsäädäntöä ja alan käytänteitä koskevaa erityisasiantuntemusta ja joka valvoo tämän asetuksen noudattamista tällaisen käsittelyn yhteydessä. Yksityisellä sektorilla rekisterinpitäjän keskeinen toiminta liittyy tämän ensisijaisiin toimintoihin, eikä se liity oheistoimintona tapahtuvaan henkilötietojen käsittelyyn. Tarvittavan erityisasiantuntemuksen taso olisi määriteltävä etenkin rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän suorittamien tietojenkäsittelytoimien ja käsiteltävien henkilötietojen edellyttämän suojan perusteella. Tällaisen tietosuojavastaavan olisi voitava suorittaa velvollisuutensa ja tehtävänsä riippumattomasti, olipa hän palvelussuhteessa rekisterinpitäjään tai ei.

Rekisterinpitäjien tai henkilötietojen käsittelijöiden ryhmiä edustavia yhdistyksiä tai muita elimiä olisi kannustettava laatimaan käytännesääntöjä tässä asetuksessa asetetuissa rajoissa, jotta voitaisiin helpottaa tämän asetuksen soveltamista ottaen huomioon tietyillä aloilla suoritettavan käsittelyn erityispiirteet ja mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten erityistarpeet. Erityisesti käytännesäännöillä voitaisiin sopeuttaa rekisterinpitäjien tai henkilötietojen käsittelijöiden velvoitteita ottaen huomioon luonnollisten henkilöiden oikeuksiin ja vapauksiin todennäköisesti kohdistuva tietojenkäsittelyn riski.

Laadittaessa, muutettaessa tai laajennettaessa käytännesääntöjä rekisterinpitäjiä tai henkilötietojen käsittelijöitä edustavien yhdistysten ja muiden elinten olisi kuultava asianomaisia sidosryhmiä, mahdollisuuksien mukaan myös rekisteröityjä, ja ottaa huomioon kuulemisen pohjalta saadut vastaukset ja niissä esitetyt näkemykset.

Läpinäkyvyyden ja tämän asetuksen noudattamisen tehostamiseksi olisi edistettävä sertifiointimekanismien sekä tietosuojasinettien ja -merkkien käyttöönottoa, jotta rekisteröidyt voisivat nopeasti arvioida asianomaisten tuotteiden ja palvelujen tietosuojan tason.

Henkilötietojen rajatylittävät siirrot unionin ulkopuolisiin maihin, kansainvälisiin järjestöihin ja niistä unioniin ovat tarpeen kansainvälisen kaupan ja yhteistyön kehittämiseksi. Tällaisten siirtojen lisääntyminen on luonut uusia henkilötietojen suojaan liittyviä haasteita ja huolenaiheita. Henkilötietojen siirtäminen unionista kolmansissa maissa tai kansainvälisissä järjestöissä oleville rekisterinpitäjille, henkilötietojen käsittelijöille tai muille vastaanottajille ei saisi kuitenkaan vaarantaa luonnollisten henkilöiden henkilötietojen suojan tasoa, joka unionissa perustuu tähän asetukseen, ei myöskään silloin, kun kolmannesta maasta tai kansainväliseltä järjestöltä vastaanotettuja henkilötietoja siirretään edelleen samassa tai muussa kolmannessa maassa tai muussa kansainvälisessä järjestössä oleville rekisterinpitäjille tai henkilötietojen käsittelijöille. Siirtoja kolmansiin maihin ja kansainvälisille järjestöille voidaan joka tapauksessa toteuttaa ainoastaan tätä asetusta kaikilta osin noudattaen. Siirto voitaisiin toteuttaa ainoastaan, jos rekisterinpitäjä tai henkilötietojen käsittelijä noudattaa tämän asetuksen säännöksissä vahvistettuja edellytyksiä, jotka liittyvät henkilötietojen siirtoon kolmansiin maihin tai kansainvälisille järjestöille, ellei tämän asetuksen muista säännöksistä muuta johdu.

Tämä asetus ei vaikuta unionin ja kolmansien maiden välillä tehtyihin kansainvälisiin sopimuksiin, jotka koskevat henkilötietojen siirtoa, rekisteröidyille taattavat asianmukaiset suojatoimet mukaan lukien. Jäsenvaltiot voivat tehdä kansainvälisiä sopimuksia, joihin liittyy henkilötietojen siirtoa kolmansiin maihin tai kansainvälisille järjestöille, edellyttäen, että tällaiset sopimukset eivät vaikuta tähän asetukseen tai muuhun unionin lainsäädäntöön ja että niihin sisältyy rekisteröityjen perusoikeuksien asianmukainen suojataso.

Komissio voi tehdä koko unionia koskevan päätöksen siitä, että tietty kolmas maa tai tietty alue tai tietty sektori jossakin kolmannessa maassa tai tietty kansainvälinen järjestö tarjoaa riittävän tasoisen tietosuojan ja näin varmistaa oikeusvarmuuden ja yhdenmukaisuuden kaikkialla unionissa sen kolmannen maan tai kansainvälisen järjestön osalta, jonka katsotaan tarjoavan tämäntasoista suojaa. Tällöin henkilötietoja voidaan siirtää kyseiseen maahan ilman erillistä lupaa. Komissio voi myös päättää kumota tekemänsä päätöksen ilmoitettuaan asiasta ja toimitettuaan kattavat perustelut asianomaiselle kolmannelle maalle tai kansainväliselle järjestölle.

Unionin perusarvojen ja erityisesti ihmisoikeuksien suojan mukaisesti komission olisi kolmatta maata tai kolmannen maan aluetta tai tiettyä sektoria arvioidessaan otettava huomioon, miten tietyssä kolmannessa maassa noudatetaan oikeusvaltioperiaatetta, oikeussuojaa ja kansainvälisiä ihmisoikeussääntöjä ja -normeja sekä kyseisen maan yleistä ja alakohtaista lainsäädäntöä, kuten yleistä turvallisuutta, puolustusta, kansallista turvallisuutta sekä yleistä järjestystä ja rikosoikeutta koskevaa lainsäädäntöä. Hyväksyttäessä päätös kolmannen maan alueen tai tietyn sektorin tietosuojan riittävyydestä olisi otettava huomioon selkeät ja objektiiviset perusteet, kuten erityiset henkilötietojen käsittelytoimet ja kolmannessa maassa sovellettavien oikeusnormien soveltamisala ja voimassa oleva lainsäädäntö. Kolmannen maan olisi tarjottava takeet, joilla varmistetaan riittävä tietosuojan taso, joka vastaa olennaisilta osin Euroopan unionissa taattua suojan tasoa, erityisesti kun henkilötietoja käsitellään yhdellä tai useammalla erityisalalla. Kolmannen maan olisi erityisesti varmistettava tehokas ja riippumaton tietosuojavalvonta ja huolehdittava jäsenvaltioiden tietosuojaviranomaisten kanssa käytettävistä yhteistyömekanismeista, ja rekisteröidyille olisi taattava vaikuttavat ja täytäntöönpanokelpoiset oikeudet ja tehokkaat hallinnolliset ja oikeudelliset muutoksenhakukeinot.

Komission olisi kolmannen maan tai kansainvälisen järjestön tekemien kansainvälisten sitoumusten lisäksi otettava huomioon velvoitteet, jotka johtuvat kolmannen maan tai kansainvälisen järjestön osallistumisesta monenvälisiin tai alueellisiin järjestelmiin, ja otettava huomioon erityisesti sellaiset velvoitteet, jotka koskevat henkilötietojen suojaamista, sekä kyseisten velvoitteiden täytäntöönpano. Erityisesti olisi otettava huomioon kolmannen maan liittyminen yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä 28 päivänä tammikuuta 1981 tehtyyn Euroopan neuvoston yleissopimukseen ja sen lisäpöytäkirjaan. Komission olisi kuultava tietosuojaneuvostoa arvioidessaan kolmansien maiden tai kansainvälisten järjestöjen suojan tasoa.

Komission olisi valvottava kolmannen maan tai sen alueen tai tietyn sektorin tai kansainvälisen järjestön tietosuojan tasoa koskevien päätösten, kuten direktiivin 95/46/EY 25 artiklan 6 kohdan tai 26 artiklan 4 kohdan perusteella tehtyjen päätösten, toimivuutta. Komission tehdessä päätöksiä tietosuojan riittävyydestä sen olisi tehtävä määräaikaisarviointi niiden toimivuudesta. Tällaista määräaikaisarviointia tehtäessä olisi kuultava kyseistä kolmatta maata tai kansainvälistä järjestöä ja otettava huomioon kaikki asiaan liittyvä kehitys kyseisessä kolmannessa maassa tai kansainvälisessä järjestössä. Valvoessaan ja toteuttaessaan määräaikaisarviointeja komission olisi otettava huomioon Euroopan parlamentilta ja neuvostolta sekä muilta asiaankuuluvilta elimiltä ja muista lähteistä saadut näkemykset ja löydökset. Komission olisi arvioitava kohtuullisen ajan kuluessa viimeksi mainittujen päätösten toimivuutta ja raportoitava olennaisista löydöksistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 182/2011¹² tarkoitetulle, tämän asetuksen mukaisesti perustetulle komitealle, Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Komissio voi todeta, että jokin kolmas maa, kolmannen maan alue tai tietty sektori taikka kansainvälinen järjestö ei enää tarjoa riittävän tasoista tietosuojaa. Tällöin henkilötietojen siirtäminen kyseiseen kolmanteen maahan tai kyseiselle kansainväliselle järjestölle olisi kiellettävä, elleivät tässä asetuksessa säädetyt edellytykset, jotka liittyvät siirtoihin asianmukaisia suojatoimia soveltaen, myös siirtoihin yritystä koskevien sitovien sääntöjen perusteella, ja erityistilanteita koskeviin poikkeuksiin, täyty. Tällaisessa tapauksessa olisi säädettävä komission ja kyseisten kolmansien maiden tai kansainvälisten järjestöjen välisistä kuulemismenettelyistä. Komission olisi hyvissä ajoin ilmoitettava kolmannelle maalle tai kansainväliselle järjestölle perustelut ja aloitettava sen kanssa neuvottelut tilanteen korjaamiseksi.

Jos tietosuojan riittävyyttä koskevaa päätöstä ei ole tehty, rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän olisi toteutettava toimenpiteitä, joiden avulla rekisteröidylle voidaan tarjota asianmukaiset suojatoimet kolmannen maan puutteellisen tietosuojan kompensoimiseksi. Nämä asianmukaiset suojatoimet voivat tarkoittaa sitä, että sovelletaan yritystä koskevia sitovia sääntöjä, komission tai valvontaviranomaisen hyväksymiä tietosuojaa koskevia vakiolausekkeita tai valvontaviranomaisen hyväksymiä sopimuslausekkeita. Näillä suojatoimilla olisi varmistettava tietosuojavaatimusten noudattaminen ja unionin sisäiselle tietojenkäsittelylle ominainen rekisteröityjen oikeuksien kunnioittaminen, mukaan lukien rekisteröityjen täytäntöönpanokelpoisten oikeuksien ja tehokkaiden oikeussuojakeinojen, kuten tehokkaiden hallinnollisten ja oikeudellisten muutoksenhakukeinojen ja korvauksenvaatimisoikeuden, saatavuus unionissa tai kolmannessa maassa. Niiden olisi erityisesti liityttävä henkilötietojen käsittelyä koskevien yleisten periaatteiden noudattamiseen sekä sisäänrakennetun ja oletusarvoisen tietosuojan periaatteisiin. Myös viranomaiset ja julkiset elimet voivat toteuttaa siirtoja kolmansien maiden viranomaisten tai julkisten elinten tai vastaavia tehtäviä suorittavien kansainvälisten järjestöjen kanssa esimerkiksi yhteisymmärryspöytäkirjoihin tai muihin rekisteröityjen täytäntöönpanokelpoisia ja tehokkaita oikeuksia sisältäviin hallinnollisiin järjestelyihin sisällytettävien määräysten perusteella. Kun suojatoimet perustuvat muihin kuin oikeudellisesti sitoviin hallinnollisiin järjestelyihin, tähän olisi saatava toimivaltaisen valvontaviranomaisen lupa.

Se, että rekisterinpitäjä tai henkilötietojen käsittelijä voi käyttää joko komission tai valvontaviranomaisen hyväksymiä tietosuojaa koskevia vakiolausekkeita, ei saisi estää rekisterinpitäjää tai henkilötietojen käsittelijää sisällyttämästä tietosuojaa koskevia vakiolausekkeita laajempiin sopimuksiin, kuten henkilötietojen käsittelijän toisen henkilötietojen käsittelijän kanssa tekemään sopimukseen, eikä lisäämästä muita lausekkeita tai toteuttamasta muita suojatoimia, kunhan ne eivät ole suoraan tai epäsuorasti ristiriidassa komission tai valvontaviranomaisen hyväksymien vakiosopimuslausekkeiden kanssa eivätkä vaikuta rekisteröidyn perusoikeuksiin tai -vapauksiin. Rekisterinpitäjiä ja henkilötietojen käsittelijöitä olisi kannustettava tarjoamaan lisäsuojaa sopimusperusteisilla velvoitteilla, joilla täydennetään vakiosuojalausekkeita.

Konsernin tai yhteistä taloudellista toimintaa harjoittavan yritysryhmän olisi voitava soveltaa sitä koskevia hyväksyttyjä sitovia sääntöjä kansainvälisiin tiedonsiirtoihinsa unionista samaan konserniin tai yhteistä taloudellista toimintaa harjoittavaan yritysryhmään kuuluville organisaatioille, kunhan näihin sitoviin sääntöihin on sisällytetty kaikki olennaiset periaatteet ja täytäntöönpanokelpoiset oikeudet, joiden avulla voidaan varmistaa asianmukaiset suojatoimet tällaisia henkilötietojen siirtoja tai siirtojen ryhmiä varten.

Olisi säädettävä mahdollisuudesta tehdä tiedonsiirtoja tietyissä tilanteissa, kun rekisteröity on antanut nimenomaisen suostumuksensa ja kun siirto tapahtuu satunnaisesti ja on tarpeellinen sopimukselle tai oikeudelliselle vaateelle, riippumatta siitä, onko kyse oikeudellisesta menettelystä tai hallinnollisesta tai tuomioistuimen ulkopuolisesta menettelystä, sääntelyelimen menettelyt mukaan luettuina. Olisi myös säädettävä mahdollisuudesta tehdä tiedonsiirtoja, kun unionin oikeuteen tai jäsenvaltion lainsäädäntöön perustuvat, tärkeää yleistä etua koskevat syyt niin vaativat tai kun siirto suoritetaan lailla perustetusta rekisteristä, joka on tarkoitettu yleisön tai kenen tahansa sellaisen henkilön käyttöön, jonka oikeutettu etu sitä edellyttää. Viimeksi mainitussa tapauksessa siirto ei saisi käsittää henkilötietoja kokonaisuudessaan tai rekisterin sisältämää kokonaista tietoryhmää, ja jos rekisteri on tarkoitettu sellaisten henkilöiden käyttöön, joiden oikeutettu etu sitä edellyttää, siirto olisi tehtävä ainoastaan näiden henkilöiden pyynnöstä tai jos he ovat henkilötietojen vastaanottajia siten, että otetaan täysimääräisesti huomioon rekisteröidyn edut ja perusoikeudet.

Näitä poikkeuksia olisi sovellettava erityisesti tiedonsiirtoihin, jotka ovat tarpeen yleistä etua koskevien tärkeiden syiden vuoksi, esimerkiksi kun on kyse kansainvälisestä tiedonvaihdosta kilpailuviranomaisten, vero- tai tullihallintojen, finanssivalvonnasta vastaavien viranomaisten tai sosiaaliturvasta tai julkisesta terveydenhuollosta vastaavien yksikköjen välillä esimerkiksi tartuntatautien vuoksi tehtävän kontaktien jäljityksen yhteydessä tai urheilussa esiintyvän dopingin vähentämiseksi ja/tai lopettamiseksi. Henkilötietojen siirtoa olisi pidettävä lainmukaisena myös silloin, kun se on tarpeen rekisteröidyn tai toisen henkilön elintärkeiden etujen, kuten fyysisen koskemattomuuden ja hengen suojelemiseksi, jos rekisteröity on estynyt antamasta suostumustaan. Ellei tietosuojan riittävyyttä koskevaa päätöstä ole annettu, unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä voidaan yleistä etua koskevista tärkeistä syistä nimenomaisesti rajoittaa tiettyjen tietoryhmien siirtoa kolmanteen maahan tai kansainväliselle järjestölle. Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava komissiolle tällaisista säännöksistä. Jos rekisteröity on fyysisesti tai juridisesti estynyt antamasta suostumustaan, hänen henkilötietojensa siirto kansainväliselle humanitaariselle järjestölle, jotta se voisi suorittaa tehtävän, joka sille Geneven yleissopimusten nojalla kuuluu, tai aseellisissa konflikteissa sovellettavan kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamiseksi, voidaan katsoa tarpeelliseksi yleistä etua koskevan tärkeän syyn vuoksi tai koska se on rekisteröidyn elintärkeiden etujen mukaista.

Tiedonsiirrot, joita ei voida pitää toistuvina ja jotka koskevat vain suppeaa rekisteröityjen määrää, voitaisiin myös sallia rekisterinpitäjän pakottavien oikeutettujen etujen toteuttamiseksi, jos rekisteröidyn edut taikka oikeudet ja vapaudet eivät syrjäytä kyseisiä etuja ja jos rekisterinpitäjä on arvioinut kaikki tällaisiin siirtoihin liittyvät olosuhteet. Rekisterinpitäjän olisi kiinnitettävä erityistä huomiota henkilötietojen luonteeseen sekä ehdotetun käsittelytoimen tai ehdotettujen käsittelytoimien tarkoitukseen ja kestoon sekä tilanteeseen tietojen alkuperämaassa, kolmannessa maassa ja lopullisessa kohdemaassa, ja luonnollisten henkilöiden henkilötietojen käsittelyn yhteydessä näiden perusoikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi toteutettuihin asianmukaisiin suojatoimiin. Tällaisten tiedonsiirtojen olisi oltava mahdollisia ainoastaan marginaalisissa tapauksissa, joihin mikään muu siirtämisperuste ei sovellu. Tieteellisiä tai historiallisia tutkimustarkoituksia tai tilastollisia tarkoituksia varten olisi otettava huomioon tiedon lisäämistä koskevat yhteiskunnan oikeutetut odotukset. Rekisterinpitäjän olisi ilmoitettava tiedonsiirrosta valvontaviranomaiselle ja rekisteröidylle.

Jos komissio ei ole tehnyt päätöstä kolmannen maan tietosuojan riittävyydestä, rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän olisi turvauduttava ratkaisuihin, joilla rekisteröidyille annetaan täytäntöönpanokelpoiset ja tehokkaat oikeudet, jotka koskevat heidän tietojensa käsittelyä unionissa näiden tietojen siirtämisen jälkeen, jotta he voisivat edelleen nauttia perusoikeuksista ja suojatoimista.

Jotkut kolmannet maat hyväksyvät lakeja, asetuksia ja muita säädöksiä, joiden tarkoituksena on suoraan säännellä jäsenvaltioiden lainkäyttövallan alaisuuteen kuuluvien luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden käsittelytoimia. Näihin voi kuulua kolmansien maiden tuomioistuinten tai hallintoviranomaisten päätöksiä, joissa rekisterinpitäjältä tai henkilötietojen käsittelijältä vaaditaan henkilötietojen siirtämistä tai luovuttamista ja jotka eivät perustu pyynnön esittäneen kolmannen maan ja unionin tai sen jäsenvaltion väliseen voimassa olevaan kansainväliseen sopimukseen, kuten keskinäiseen oikeusapusopimukseen. Tällaisten lakien, asetusten ja muiden säädösten soveltaminen näiden kolmansien maiden alueen ulkopuolella voi olla kansainvälisen oikeuden vastaista ja estää tähän asetukseen perustuvan luonnollisten henkilöiden suojan toteutumisen unionissa. Tiedonsiirrot olisi sallittava vain jos tässä asetuksessa vahvistetut edellytykset tietojen siirtämiseksi kolmansiin maihin täyttyvät. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun tietojen luovuttaminen on tarpeen unionin oikeudessa tai rekisterinpitäjään sovellettavassa jäsenvaltion lainsäädännössä tunnustetun tärkeän yleistä etua koskevan syyn vuoksi.

Henkilötietojen siirtäminen valtioiden rajojen yli unionin ulkopuolelle voi vaikeuttaa luonnollisten henkilöiden mahdollisuuksia käyttää oikeuttaan tietosuojaan ja erityisesti suojata henkilötietojaan laittomalta käytöltä tai luovuttamiselta. Toisaalta valvontaviranomaiset eivät välttämättä pysty käsittelemään valituksia tai toteuttamaan tutkimuksia, jotka liittyvät toimintaan valtion rajojen ulkopuolella. Lisäksi rajatylittävissä tapauksissa tehtävää yhteistyötä voivat vaikeuttaa myös riittämättömät toimivaltuudet ennalta ehkäiseviin tai korjaaviin toimiin, oikeudellisen toimintaympäristön epäyhtenäisyys ja käytännön esteet, kuten resurssipula. Sen vuoksi on edistettävä tietosuojavalvontaviranomaisten tiiviimpää keskinäistä yhteistyötä, jotta ne voivat vaihtaa tietoja ja toteuttaa tutkimuksia kansainvälisten kumppaniensa kanssa. Jotta voidaan kehittää kansainvälisiä yhteistyömekanismeja, joilla helpotetaan ja tarjotaan keskinäistä kansainvälistä apua henkilötietojen suojaa koskevan lainsäädännön täytäntöönpanoa varten, komission ja valvontaviranomaisten olisi toimivaltansa käyttöön liittyvissä toimissa vaihdettava tietoja ja tehtävä yhteistyötä kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa vastavuoroisuuden pohjalta ja tämän asetuksen mukaisesti.

Keskeinen osa luonnollisten henkilöiden suojelua henkilötietojen käsittelyssä on perustaa jäsenvaltioihin valvontaviranomaiset, joille on myönnetty valtuudet hoitaa tehtävänsä ja käyttää toimivaltaansa täysin riippumattomasti. Jäsenvaltioiden olisi voitava perustaa useampia kuin yhden valvontaviranomaisen oman perustuslakinsa, organisaationsa ja hallintorakenteensa mukaisesti.

Valvontaviranomaisten riippumattomuudella ei tarkoiteta, ettei valvontaviranomaisten kuluihin voitaisi soveltaa valvonta- tai seurantamekanismeja tai kohdistaa tuomioistuinvalvontaa.

Jos jäsenvaltio perustaa useita valvontaviranomaisia, sen olisi säädettävä lailla menettelyistä, joiden avulla varmistetaan, että nämä valvontaviranomaiset osallistuvat tehokkaasti yhdenmukaisuusmekanismin toimintaan. Asianomaisen jäsenvaltion olisi tällöin erityisesti nimettävä valvontaviranomainen, joka toimii yhteyspisteenä ja varmistaa näiden viranomaisten tehokkaan osallistumisen mekanismiin sekä takaa nopean ja sujuvan yhteistyön muiden valvontaviranomaisten, tietosuojaneuvoston ja komission kanssa.

Kullekin valvontaviranomaiselle olisi osoitettava taloudelliset ja henkilöresurssit, tilat ja infrastruktuuri, jotka ovat tarpeen tehtävien suorittamiseksi tehokkaasti, mukaan lukien tehtävät, jotka liittyvät keskinäiseen avunantoon ja yhteistyöhön muiden valvontaviranomaisten kanssa kaikkialla unionissa. Kullakin valvontaviranomaisella olisi oltava erillinen ja julkinen vuotuinen talousarvio, joka voi olla osa valtion tai kansallista kokonaistalousarviota.

Valvontaviranomaisen jäseneen tai jäseniin sovellettavat yleiset edellytykset olisi vahvistettava kunkin jäsenvaltion lainsäädännössä. Erityisesti olisi varmistettava, että kyseiset jäsenet nimittää läpinäkyvällä menettelyllä joko jäsenvaltion parlamentti, hallitus tai valtionpäämies hallituksen, hallituksen jäsenen, parlamentin tai parlamentin kamarin esityksestä taikka riippumaton elin, jolle nimittäminen on jäsenvaltion lainsäädännössä uskottu. Valvontaviranomaisen riippumattomuuden varmistamiseksi sen jäsenen tai jäsenten on toimittava rehellisesti ja pidätyttävä kaikesta toiminnasta, joka ei sovi yhteen heidän tehtäviensä hoitamisen kanssa, eivätkä he saa toimikautensa aikana harjoittaa muuta palkallista tai palkatonta yhteensopimatonta ammattitoimintaa. Valvontaviranomaisella olisi oltava oma henkilöstö, jonka valitsee valvontaviranomainen itse tai jäsenvaltion lainsäädännöllä perustettu riippumaton elin ja jonka olisi toimittava valvontaviranomaisen jäsenen tai jäsenten yksinomaisessa valvonnassa.

Jokaisen valvontaviranomaisen olisi oltava oman jäsenvaltionsa alueella toimivaltainen käyttämään toimivaltaa ja suorittamaan tehtäviä, jotka sille on annettu tämän asetuksen mukaisesti. Tämän olisi katettava erityisesti käsittely, jota suoritetaan sen oman jäsenvaltion alueella sijaitsevassa rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän toimipaikassa toteutettavan toiminnan yhteydessä, viranomaisten tai yleisen edun hyväksi toimivien yksityisten elinten suorittama henkilötietojen käsittely, käsittely, joka vaikuttaa sen alueella oleviin rekisteröityihin tai sellaisen rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän suorittama käsittely, joka ei ole sijoittautunut unioniin, kun käsittely kohdistuu sen alueella asuviin rekisteröityihin. Tähän olisi kuuluttava rekisteröidyn tekemien valitusten käsittely, asetuksen soveltamista koskevien tutkimusten suorittaminen sekä yleisen tietoisuuden edistäminen henkilötietojen käsittelyyn liittyvistä riskeistä, säännöistä, suojatoimista ja oikeuksista.

Valvontaviranomaisten olisi seurattava tämän asetuksen säännösten soveltamista ja edistettävä sen yhdenmukaista soveltamista koko unionissa luonnollisten henkilöiden suojaamiseksi henkilötietojen käsittelyssä ja henkilötietojen vapaan liikkuvuuden varmistamiseksi sisämarkkinoilla. Sitä varten valvontaviranomaisten olisi tehtävä yhteistyötä keskenään ja komission kanssa ilman, että tarvitaan mitään jäsenvaltioiden välistä sopimusta keskinäisen avunannon antamisesta tai tällaisesta yhteistyöstä.

Jos henkilötietojen käsittely suoritetaan unioniin sijoittautuneen rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän toimipaikassa toteutettavan toiminnan yhteydessä, ja kyseinen rekisterinpitäjä tai henkilötietojen käsittelijä on sijoittautunut useampaan kuin yhteen jäsenvaltioon, tai jos käsittely, jota suoritetaan unioniin sijoittautuneen rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän ainoassa toimipaikassa toteutettavan toiminnan yhteydessä, vaikuttaa tai on omiaan vaikuttamaan merkittävästi rekisteröityihin useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa, rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän päätoimipaikan tai rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän ainoan toimipaikan viranomaisen olisi toimittava johtavana viranomaisena. Sen olisi tehtävä yhteistyötä sellaisten muiden viranomaisten kanssa, joita asia koskee, koska rekisterinpitäjällä tai henkilötietojen käsittelijällä on toimipaikka niiden jäsenvaltion alueella, koska käsittely vaikuttaa merkittävästi niiden alueella asuviin rekisteröityihin tai koska niille on tehty valitus. Jos rekisteröity, joka ei asu kyseisessä jäsenvaltiossa, on tehnyt valituksen, myös valvontaviranomaisen, jolle tällainen valitus on tehty, olisi oltava asianomainen valvontaviranomainen. Tietosuojaneuvoston, jonka tehtäviin kuuluu suuntaviivojen antaminen kaikista tämän asetuksen soveltamiseen liittyvistä kysymyksistä, olisi voitava antaa suuntaviivoja erityisesti kriteereistä, jotka on otettava huomioon, jotta voidaan arvioida, vaikuttaako kyseessä oleva käsittely merkittävästi rekisteröityihin useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa ja mistä asiaankuuluva ja perusteltu vastalause muodostuu.

Johtavalla viranomaisella olisi oltava toimivalta antaa sitovia päätöksiä toimenpiteistä, joita sovelletaan sille tämän asetuksen mukaisesti annettuihin valtuuksiin. Valvontaviranomaisen olisi johtavan viranomaisen ominaisuudessaan otettava asianomaiset valvontaviranomaiset tiiviisti mukaan päätöksentekomenettelyyn ja koordinoitava niiden toimintaa. Valvontaviranomaisen, jolle valitus on tehty, olisi annettava päätös tapauksissa, joissa päätös koskee rekisteröidyn valituksen hylkäämistä kokonaan tai osittain.

Johtavan valvontaviranomaisen ja asianomaisten valvontaviranomaisten olisi sovittava yhdessä kyseisestä päätöksestä, ja se olisi osoitettava rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän päätoimipaikkaan tai ainoaan toimipaikkaan, ja sen olisi oltava rekisterinpitäjää ja henkilötietojen käsittelijää sitova. Rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että tätä asetusta noudatetaan ja että johtavan valvontaviranomaisen rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän päätoimipaikalle tiedoksi antama päätös pannaan täytäntöön unionissa toteutettavien käsittelytoimien osalta.

Jokaisella valvontaviranomaisella, joka ei toimi johtavana valvontaviranomaisena, olisi oltava toimivalta käsitellä paikallisia tapauksia, joissa rekisterinpitäjä tai henkilötietojen käsittelijä on sijoittautunut useampaan kuin yhteen jäsenvaltioon mutta kyseisen tietojen käsittelyn aihe koskee vain yhdessä jäsenvaltiossa suoritettua tietojen käsittelyä ja siihen liittyy vain saman yhden jäsenvaltion rekisteröityjä, esimerkiksi jos henkilötietojen käsittelyn aihe koskee työntekijöiden tietojen käsittelyä työllisyyteen liittyvissä yhteyksissä jäsenvaltiossa. Tällaisissa tapauksissa valvontaviranomaisen olisi ilmoitettava asiasta viipymättä johtavalle valvontaviranomaiselle. Kun johtavalle valvontaviranomaiselle on ilmoitettu, sen olisi päätettävä, käsitteleekö se asiaa johtavan valvontaviranomaisen ja muiden asianomaisten valvontaviranomaisten väliseen yhteistyöhön perustuvan yhden luukun järjestelmän puitteissa vai olisiko asiasta ilmoittaneen valvontaviranomaisen käsiteltävä sitä paikallistasolla. Johtavan valvontaviranomaisen päättäessä siitä, käsitteleekö se asiaa, sen olisi otettava huomioon, onko rekisterinpitäjä tai henkilötietojen käsittelijä sijoittautunut asiasta ilmoittaneen valvontaviranomaisen jäsenvaltioon, jotta varmistetaan päätöksen tehokas täytäntöönpano rekisterinpitäjään tai henkilötietojen käsittelijään nähden. Jos johtava valvontaviranomainen päättää käsitellä asiaa, asiasta ilmoittaneella valvontaviranomaisella olisi oltava mahdollisuus toimittaa päätösehdotus, jonka johtava valvontaviranomainen ottaa huomioon mahdollisimman kattavasti laatiessaan päätösehdotuksensa mainitun yhden luukun järjestelmän puitteissa.

Johtavaa valvontaviranomaista ja yhden luukun järjestelmää koskevia sääntöjä ei pitäisi soveltaa, jos käsittelyn suorittavat viranomaiset tai yleisen edun hyväksi toimivat yksityiset elimet. Tällaisissa tapauksissa ainoana valvontaviranomaisena, jolla on toimivalta käyttää sille tämän asetuksen mukaisesti annettuja valtuuksia, olisi oltava sen jäsenvaltion valvontaviranomainen, johon viranomainen tai yksityinen elin on sijoittautunut.

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen johdonmukainen seuranta ja täytäntöönpano kaikkialla unionissa, valvontaviranomaisilla olisi oltava kaikissa jäsenvaltioissa samanlaiset tehtävät ja valtuudet, kuten tutkintavaltuudet, korjaavat toimivaltuudet ja valtuudet määrätä seuraamuksia sekä hyväksymis- ja neuvontavaltuudet, erityisesti silloin kun luonnolliset henkilöt tekevät valituksia, ja, rajoittamatta syyttäjäviranomaisten jäsenvaltion lainsäädännön mukaisia valtuuksia, valtuudet saattaa tämän asetuksen rikkomiset lainkäyttöviranomaisten tietoon ja panna vireille oikeustoimet. Valtuuksiin olisi kuuluttava myös valtuus asettaa väliaikainen tai pysyvä tietojenkäsittelyn rajoitus, kuten käsittelykielto. Jäsenvaltiot voivat täsmentää muita tehtäviä, jotka liittyvät tämän asetuksen mukaiseen henkilötietojen suojaan. Valvontaviranomaisten valtuuksia olisi käytettävä unionin oikeudessa ja jäsenvaltioiden lainsäädännössä vahvistettujen asianmukaisten menettelytakeiden mukaisesti puolueettomasti, asianmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa. Jokaisen toimenpiteen olisi erityisesti oltava tarkoituksenmukainen, tarpeellinen ja oikeasuhteinen, jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen noudattaminen siten, että otetaan huomioon kunkin yksittäisen tapauksen olosuhteet, kunnioitetaan jokaisen henkilön oikeutta tulla kuulluksi ennen kuin ryhdytään yksittäiseen toimenpiteeseen, joka vaikuttaisi häneen epäedullisesti, ja vältetään aiheuttamasta asianomaisille henkilöille tarpeettomia kustannuksia ja liiallisia haittoja. Toimitiloihin pääsyä koskevia tutkintavaltuuksia olisi käytettävä jäsenvaltion prosessioikeuden erityisvaatimusten mukaisesti, joita ovat esimerkiksi ennakkoluvan saamista koskeva vaatimus. Jokainen valvontaviranomaisen oikeudellisesti sitova toimenpide olisi esitettävä kirjallisesti, sen olisi oltava selkeä ja yksiselitteinen, siinä olisi mainittava toimenpiteen antanut valvontaviranomainen ja toimenpiteen antamispäivä, sen olisi oltava valvontaviranomaisen johtajan tai hänen valtuuttamansa valvontaviranomaisen jäsenen allekirjoittama ja siinä olisi annettava toimenpiteen syyt ja viitattava tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevaan oikeuteen. Tämä ei saisi estää vahvistamasta lisävaatimuksia jäsenvaltion prosessioikeuden nojalla. Oikeudellisesti sitovan päätöksen antaminen tarkoittaa, että siihen voidaan kohdistaa tuomioistuinvalvontaa päätöksen antaneen valvontaviranomaisen jäsenvaltiossa.

Jos valvontaviranomainen, jolle valitus on osoitettu, ei ole johtava valvontaviranomainen, johtavan valvontaviranomaisen olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä sen valvontaviranomaisen kanssa, jolle valitus on osoitettu, tässä asetuksessa säädettyjen yhteistyötä ja johdonmukaisuutta koskevien säännösten mukaisesti. Tällaisissa tapauksissa johtavan valvontaviranomaisen olisi oikeusvaikutuksia tuottavia toimenpiteitä – hallinnolliset sakot mukaan luettuina – toteuttaessaan otettava mahdollisimman kattavasti huomioon sen valvontaviranomaisen näkemykset, jolle valitus on osoitettu ja jolla olisi oltava edelleen toimivalta suorittaa mitä tahansa tutkimuksia oman jäsenvaltionsa alueella yhteistyössä johtavan valvontaviranomaisen kanssa.

Tapauksissa, joissa toisen valvontaviranomaisen olisi toimittava johtavana valvontaviranomaisena rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän käsittelytoimissa mutta valituksen konkreettinen aihe tai mahdollinen rikkominen koskee rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän käsittelytoimia ainoastaan siinä jäsenvaltiossa, jossa valitus on tehty tai mahdollinen rikkominen havaittu, ja asia ei merkittävästi vaikuta tai ole omiaan merkittävästi vaikuttamaan muissa jäsenvaltioissa oleviin rekisteröityihin, valvontaviranomaisen, joka vastaanottaa valituksen tai joka havaitsee tilanteita tai jolle muulla tavoin tiedotetaan tilanteista, joihin liittyy mahdollisia tämän asetuksen rikkomisia, olisi pyrittävä sovintoratkaisuun rekisterinpitäjän kanssa, ja jos tämä ei onnistu, käytettävä kaikkia valtuuksiaan. Tähän olisi kuuluttava: erityiskäsittely, joka suoritetaan valvontaviranomaisen jäsenvaltion alueella tai kyseisen jäsenvaltion alueella olevien rekisteröityjen suhteen; käsittely, joka suoritetaan valvontaviranomaisen jäsenvaltion alueella oleville rekisteröidyille nimenomaisesti suunnattujen tavaroiden tai palvelujen tarjoamisen yhteydessä; tai käsittely, joka on arvioitava ottaen huomioon jäsenvaltion lainsäädännön mukaiset asiaankuuluvat lakisääteiset vaatimukset.

Yleisölle suunnattuun valvontaviranomaisen tiedotustoimintaan olisi sisällytettävä erityistoimia, jotka on osoitettu rekisterinpitäjille ja henkilötietojen käsittelijöille, mikroyritykset sekä pienet ja keskisuuret yritykset mukaan lukien, sekä luonnollisille henkilöille erityisesti koulutuksen yhteydessä.

Valvontaviranomaisten olisi autettava toisiaan tehtävien suorittamisessa ja annettava keskinäistä apua, jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen johdonmukainen soveltaminen ja täytäntöönpano sisämarkkinoilla. Keskinäistä apua pyytänyt valvontaviranomainen voi hyväksyä väliaikaisen toimenpiteen, jos se ei saa vastausta keskinäistä apua koskevaan pyyntöön kuukauden kuluessa siitä, kun toinen valvontaviranomainen on vastaanottanut pyynnön.

Jokaisen valvontaviranomaisen olisi tarvittaessa osallistuttava valvontaviranomaisten yhteisiin operaatioihin. Pyynnön vastaanottanut valvontaviranomainen olisi velvoitettava vastaamaan pyyntöön tietyssä määräajassa.

Olisi perustettava yhdenmukaisuusmekanismi valvontaviranomaisten keskinäistä yhteistyötä varten, jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen johdonmukainen soveltaminen kaikkialla unionissa. Tätä mekanismia olisi sovellettava erityisesti silloin kun valvontaviranomainen aikoo hyväksyä oikeusvaikutuksia tuottavan toimenpiteen sellaisiin käsittelytoimiin liittyen, jotka vaikuttavat olennaisella tavalla merkittävään määrään useissa eri jäsenvaltioissa olevia rekisteröityjä. Sitä olisi sovellettava myös silloin kun joku asianomainen valvontaviranomainen tai komissio pyytää tällaisen asian käsittelyä yhdenmukaisuusmekanismin puitteissa. Tämä mekanismi ei saisi vaikuttaa toimenpiteisiin, joita komissio voi toteuttaa perussopimuksissa vahvistettujen toimivaltuuksiensa nojalla.

Yhdenmukaisuusmekanismin soveltamiseksi tietosuojaneuvoston olisi annettava lausunto tietyssä määräajassa, jos sen jäsenten enemmistö niin päättää tai jos joku asianomainen valvontaviranomainen tai komissio sitä pyytää. Tietosuojaneuvostolla olisi myös oltava valtuudet antaa oikeudellisesti sitovia päätöksiä, kun valvontaviranomaisten välillä on kiistoja. Tätä tarkoitusta varten sen olisi lähtökohtaisesti annettava jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä oikeudellisesti sitovia päätöksiä selkeästi määritellyissä tapauksissa, joissa valvontaviranomaisten näkemykset poikkeavat toisistaan erityisesti johtavan valvontaviranomaisen ja asianomaisen valvontaviranomaisen välisessä yhteistyömenettelyssä tapauksen asiaratkaisun suhteen ja erityisesti sen suhteen, onko tätä asetusta rikottu.

Saattaa olla tarpeen toteuttaa kiireellisiä toimenpiteitä rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien suojaamiseksi, etenkin jos on olemassa vaara, että jonkin rekisteröidylle kuuluvan oikeuden täytäntöönpanolle voi aiheutua merkittävää haittaa. Tätä varten valvontaviranomaisen olisi voitava omalla alueellaan toteuttaa asianmukaisesti perusteltuja väliaikaisia toimenpiteitä, joiden voimassaolo on rajoitettu eikä saa ylittää kolmea kuukautta.

Tällaisen mekanismin soveltamisen olisi oltava valvontaviranomaisen oikeusvaikutuksia tuottavan toimenpiteen lainmukaisuuden edellytys niissä tapauksissa, joissa sen soveltaminen on pakollista. Muissa tapauksissa, joilla on rajatylittävää merkitystä, olisi sovellettava johtavan valvontaviranomaisen ja asianomaisten valvontaviranomaisten välistä yhteistyömenettelyä, ja asianomaiset valvontaviranomaiset voivat soveltaa keskinäistä avunantoa ja toteuttaa yhteisiä operaatioita kahden- tai monenväliseltä pohjalta yhdenmukaisuusmekanismiin turvautumatta.

Tämän asetuksen johdonmukaisen soveltamisen edistämiseksi tietosuojaneuvosto olisi perustettava riippumattomaksi unionin elimeksi. Jotta tietosuojaneuvosto voisi täyttää tavoitteensa, sillä olisi oltava oikeushenkilöllisyys. Tietosuojaneuvostoa olisi edustettava sen puheenjohtaja. Sen olisi korvattava direktiivillä 95/46/EY perustettu tietosuojatyöryhmä. Siinä olisi oltava mukana kunkin jäsenvaltion valvontaviranomaisen päällikkö ja Euroopan tietosuojavaltuutettu tai näiden edustajat. Komission olisi osallistuttava tietosuojaneuvoston toimintaan ilman äänioikeutta ja Euroopan tietosuojavaltuutetulla olisi oltava erityinen äänioikeus. Tietosuojaneuvoston olisi edistettävä tämän asetuksen yhdenmukaista soveltamista kaikkialla unionissa, muun muassa antamalla neuvoja komissiolle etenkin tietosuojan tasosta kolmansissa maissa ja kansainvälisissä järjestöissä sekä tukemalla valvontaviranomaisten yhteistyötä unionissa. Tietosuojaneuvoston olisi hoidettava tehtäviään riippumattomasti.

Euroopan tietosuojavaltuutetun olisi järjestettävä sihteeristö, joka avustaa tietosuojaneuvostoa. Tietosuojaneuvostolle tässä asetuksessa annettujen tehtävien suorittamiseen osallistuvan Euroopan tietosuojavaltuutetun henkilöstön olisi hoidettava tehtävänsä yksinomaan tietosuojaneuvoston puheenjohtajan ohjeiden mukaisesti sekä raportoitava hänelle.

Jokaisella rekisteröidyllä olisi oltava oikeus tehdä valitus yhdelle valvontaviranomaiselle, erityisesti asuinjäsenvaltiossaan, sekä oikeus soveltaa tehokkaita oikeussuojakeinoja perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaisesti, jos rekisteröity katsoo, että hänen tähän asetukseen perustuvia oikeuksiaan on loukattu tai jos valvontaviranomainen ei käsittele valitusta, hylkää sen kokonaan tai osittain tai ei ryhdy toimiin, jotka ovat tarpeen rekisteröidyn oikeuksien suojaamiseksi. Valitus olisi tutkittava siinä määrin kuin kussakin tapauksessa on asianmukaista, ja ratkaisu olisi voitava saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Valvontaviranomaisen olisi ilmoitettava rekisteröidylle valituksen käsittelyn etenemisestä ja sen ratkaisusta kohtuullisen ajan kuluessa. Jos asiassa tarvitaan lisätutkimuksia tai koordinointia toisen valvontaviranomaisen kanssa, tästä olisi ilmoitettava rekisteröidylle. Valitusten jättämisen helpottamiseksi kaikkien valvontaviranomaisen olisi toteutettava toimenpiteitä, esimerkiksi toimitettava valituslomake, joka voidaan täyttää myös sähköisesti, muita mahdollisia viestintäkeinoja pois sulkematta.

Jos rekisteröity katsoo, että hänen tähän asetukseen perustuvia oikeuksiaan on loukattu, hänellä olisi oltava oikeus valtuuttaa jokin voittoa tavoittelematon elin, järjestö tai yhdistys, joka on perustettu kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jonka sääntömääräiset tavoitteet ovat yleisen edun mukaisia ja joka toimii henkilötietojen suojaamisen alalla, tekemään puolestaan valitus valvontaviranomaiselle, käyttämään oikeussuojakeinoja rekisteröityjen puolesta tai, silloin kun jäsenvaltion lainsäädäntö sen mahdollistaa, käyttämään korvauksensaamisoikeutta rekisteröityjen puolesta. Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että edellä mainitun kaltaisilla elimillä, järjestöillä tai yhdistyksillä on rekisteröidyn valtuutuksesta riippumatta oikeus tehdä valitus ja oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin kyseisessä jäsenvaltiossa, jos niillä on syytä katsoa, että rekisteröidyn oikeuksia on loukattu sen vuoksi, että henkilötietojen käsittelyssä on rikottu tätä asetusta. Tällaisella elimellä, järjestöllä tai yhdistyksellä ei saa olla lupaa vaatia korvausta rekisteröidyn puolesta ilman rekisteröidyn valtuutusta.

Jokaisella luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä on SEUT 263 artiklassa määrätyin edellytyksin oikeus nostaa kumoamiskanne Euroopan unionin tuomioistuimessa tietosuojaneuvoston päätöksiä vastaan. Asianomaisten valvontaviranomaisten, joille kyseiset päätökset on osoitettu ja jotka haluavat riitauttaa ne, on SEUT 263 artiklan mukaisesti nostettava kanne kahden kuukauden kuluessa siitä, kun päätökset on annettu niille tiedoksi. Jos tietosuojaneuvoston päätökset koskevat suoraan ja erikseen rekisterinpitäjää, henkilötietojen käsittelijää tai valituksen tekijää, viimeksi mainittu voi nostaa SEUT 263 artiklan mukaisesti kumoamiskanteen kyseisiä päätöksiä vastaan kahden kuukauden kuluessa kyseisten päätösten julkaisemisesta tietosuojaneuvoston verkkosivustolla. Jokaisella luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä olisi oltava oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin toimivaltaisessa kansallisessa tuomioistuimessa sellaista valvontaviranomaisen päätöstä vastaan, joka tuottaa kyseistä henkilöä koskevia oikeusvaikutuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tätä oikeutta SEUT 263 artiklan nojalla. Tällaiset päätökset koskevat etenkin valvontaviranomaisen tutkintavaltuuksien, korjaavien valtuuksien ja hyväksymisvaltuuksien käyttöä tai valitusten käsittelemättä jättämistä tai hylkäämistä. Tämä oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ei kuitenkaan koske valvontaviranomaisten toimenpiteitä, jotka eivät ole oikeudellisesti sitovia, kuten valvontaviranomaisen antamia lausuntoja tai neuvoja. Kanne valvontaviranomaista vastaan olisi nostettava sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, johon valvontaviranomainen on sijoittautunut, ja se olisi toteutettava kyseisen jäsenvaltion prosessioikeuden mukaisesti. Kyseisten tuomioistuinten olisi käytettävä täyttä oikeudellista toimivaltaa, mukaan lukien toimivalta tarkastella kaikkia tosiseikkoja koskevia ja oikeudellisia kysymyksiä, jotka ovat niiden käsiteltäväksi saatetun asian kannalta merkittäviä.

Jos valvontaviranomainen on hylännyt tai jättänyt käsittelemättä valituksen, valituksen tekijä voi nostaa kanteen kyseisen jäsenvaltion tuomioistuimissa. Tämän asetuksen soveltamiseen liittyvien oikeussuojakeinojen yhteydessä niiden kansallisten tuomioistuinten, jotka katsovat, että asiaa koskeva päätös on tarpeen, jotta ne voivat antaa tuomion, voivat pyytää, tai SEUT 267 määrätyssä tapauksessa niiden on pyydettävä, unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua unionin oikeuden tulkinnasta, tämä asetus mukaan lukien. Lisäksi, jos tietosuojaneuvoston päätöksen täytäntöön paneva valvontaviranomaisen päätös on riitautettu kansallisessa tuomioistuimessa ja kyseessä on tietosuojaneuvoston päätöksen pätevyys, kyseisellä kansallisella tuomioistuimella ei ole toimivaltaa julistaa tietosuojaneuvoston päätöstä pätemättömäksi, vaan sen on esitettävä pätevyyttä koskeva ennakkoratkaisukysymys unionin tuomioistuimelle SEUT 267 artiklan, sellaisena kuin se on unionin tuomioistuimen tulkitsemana, mukaisesti aina kun se katsoo, että päätös on pätemätön. Kansallinen tuomioistuin ei kuitenkaan saa esittää tietosuojaneuvoston päätöksen pätevyyttä koskevaa ennakkoratkaisukysymystä sellaisen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön pyynnöstä, jolla oli tilaisuus nostaa kumoamiskanne kyseistä päätöstä vastaan, erityisesti jos päätös koski tätä suoraan ja erikseen, mutta joka ei tehnyt niin SEUT 263 artiklassa vahvistetun määräajan kuluessa.

Jos tuomioistuimella, jossa on nostettu kanne valvontaviranomaisen päätöstä vastaan, on syytä uskoa, että samaa käsittelyä, kuten saman rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän käsittelytoimintoihin liittyvää samaa asiaa tai samaa syytä, koskevia kanteita on nostettu jonkin toisen jäsenvaltion toimivaltaisessa tuomioistuimessa, sen olisi otettava yhteyttä tuohon tuomioistuimeen varmistaakseen tällaisten yhteen liittyvien kanteiden olemassaolon. Jos yhteen liittyviä kanteita on vireillä toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa, muut tuomioistuimet kuin se, jossa kanne on ensin nostettu, voivat keskeyttää asian käsittelyn tai ne voivat jonkin osapuolen pyynnöstä jättää asian tutkimatta sen tuomioistuimen hyväksi, jossa kanne on ensin nostettu, jos tämä tuomioistuin on toimivaltainen tutkimaan kyseiset kanteet ja jos tällaisten yhteen liittyvien kanteiden yhdistäminen on tämän tuomioistuimen lain mukaan sallittua. Kanteiden katsotaan liittyvän toisiinsa silloin, kun niiden välillä on niin läheinen yhteys, että kanteiden käsittely ja ratkaiseminen yhdessä näyttää tarkoituksenmukaiselta, jotta niiden käsittely eri oikeudenkäynneissä ei johtaisi ristiriitaisiin tuomioihin.

Kantajan olisi voitava valita, nostaako se kanteen rekisterinpitäjää tai henkilötietojen käsittelijää vastaan niiden jäsenvaltioiden tuomioistuimissa, joihin rekisterinpitäjä tai henkilötietojen käsittelijä on sijoittautunut, vai rekisteröidyn asuinjäsenvaltiossa, paitsi jos rekisterinpitäjä on jäsenvaltion viranomainen, jonka toiminta liittyy sen julkisen vallan käyttöön.

Rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän olisi korvattava luonnollisille henkilöille vahingot, jotka ovat aiheutuneet tietojenkäsittelystä, jossa on rikottu tätä asetusta. Rekisterinpitäjä tai henkilötietojen käsittelijä olisi vapautettava korvausvelvollisuudesta, jos se osoittaa, ettei se ole millään tavalla vastuussa kyseisestä vahingosta. Vahingon käsite olisi tulkittava laajasti unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella ja tavalla, jossa tämän asetuksen tavoitteet otetaan kaikilta osin huomioon. Tämä ei vaikuta korvausvaatimuksiin, jotka johtuvat unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön muiden sääntöjen rikkomisesta. Käsittelyllä, jolla rikotaan tätä asetusta, tarkoitetaan myös tietojenkäsittelyä, jossa ei noudateta tämän asetuksen mukaisesti hyväksyttyjä delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä tai tätä asetusta täsmentäviä jäsenvaltion lainsäädännön mukaisia sääntöjä. Rekisteröityjen olisi saatava täysi ja tosiasiallinen korvaus aiheutuneesta vahingosta. Jos rekisterinpitäjät tai henkilötietojen käsittelijät ovat osallistuneet samaan tietojenkäsittelyyn, ne kaikki olisi katsottava vastuuvelvollisiksi koko vahingosta. Jos ne kuitenkin on yhdistetty samaan oikeudelliseen menettelyyn jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, korvauksen suorittaminen voidaan jakaa sen mukaan, missä määrin kukin rekisterinpitäjä tai henkilötietojen käsittelijä on vastuussa käsittelyn aiheuttamasta vahingosta, kunhan vahingon kärsineelle rekisteröidylle taataan täysi ja tosiasiallinen korvaus. Rekisterinpitäjä tai henkilötietojen käsittelijä, joka on maksanut täyden korvauksen, voi myöhemmin nostaa takautumiskanteen muita samaan tietojenkäsittelyyn osallistuneita rekisterinpitäjiä tai henkilötietojen käsittelijöitä vastaan.

Kun tässä asetuksessa on tuomioistuimen toimivaltaa koskevia erityisiä sääntöjä, jotka liittyvät erityisesti rekisterinpitäjää tai henkilötietojen käsittelijää vastaan korvauksen saamiseksi nostettuihin muutoksenhakukanteisiin, tuomioistuimen toimivaltaa koskevat yleiset säännöt, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1215/2012¹³ olevat säännöt, eivät saisi vaikuttaa näiden erityissääntöjen soveltamiseen.

Tämän asetuksen sääntöjen täytäntöönpanon vahvistamiseksi asetuksen säännösten rikkomisesta olisi määrättävä seuraamuksia, kuten hallinnollisia sakkoja, valvontaviranomaisen tämän asetuksen mukaisesti määräämien asianmukaisten toimenpiteiden lisäksi tai niiden sijasta. Jos kyseessä on vähäinen rikkominen tai jos määrättävä sakko olisi kohtuuton rasitus luonnolliselle henkilölle, voidaan sakon sijasta antaa huomautus. Rikkomisen luonteeseen, vakavuuteen ja kestoon, sen tahallisuuteen, aiheutuneen vahingon lieventämiseksi toteutettuihin toimiin, vastuun asteeseen tai mahdollisiin vastaaviin aiempiin rikkomisiin, tapaan, jolla rikkominen tuli valvontaviranomaisen tietoon, rekisterinpitäjälle tai henkilötietojen käsittelijälle määrättyjen toimenpiteiden noudattamiseen, käytännesääntöjen noudattamiseen ja mahdollisiin muihin raskauttaviin tai lieventäviin tekijöihin olisi kuitenkin kiinnitettävä asianmukaista huomiota. Seuraamusten, kuten hallinnollisten sakkojen, määräämiseen olisi sovellettava riittäviä menettelytakeita unionin lainsäädännön ja perusoikeuskirjan yleisten periaatteiden mukaisesti, tehokkaat oikeussuojakeinot ja asianmukainen prosessi mukaan luettuina.

Jäsenvaltiot voivat vahvistaa tämän asetuksen rikkomiseen sekä tämän asetuksen mukaisesti ja siinä asetetuissa rajoissa annettujen kansallisten sääntöjen rikkomiseen sovellettavia rikosoikeudellisia seuraamuksia koskevat säännöt. Nämä rikosoikeudelliset seuraamukset voivat mahdollistaa myös tämän asetuksen rikkomisella saadun hyödyn menettämisen. Kyseisten kansallisten sääntöjen rikkomiseen sovellettavien rikosoikeudellisten seuraamusten ja hallinnollisten seuraamusten määräämisen ei kuitenkaan tulisi johtaa ne bis in idem -periaatteen rikkomiseen unionin tuomioistuimen tulkinnan mukaan.

Tämän asetuksen rikkomisen vuoksi määrättävien hallinnollisten seuraamusten lujittamiseksi ja yhdenmukaistamiseksi jokaisella valvontaviranomaisella olisi oltava valtuudet määrätä hallinnollisia sakkoja. Tässä asetuksessa olisi mainittava nämä rikkomiset ja niistä määrättävien sakkojen enimmäismäärä ja määrän asettamisen perusteet, jotka toimivaltaisen valvontaviranomaisen olisi vahvistettava kussakin tapauksessa erikseen ottaen huomioon kaikki erityisen tilanteen kannalta merkittävät olosuhteet ja ottaen asianmukaisesti huomioon erityisesti rikkomisen luonne, vakavuus ja kesto ja sen seuraukset sekä toimenpiteet, jotka on toteutettu tämän asetuksen mukaisten velvoitteiden noudattamiseksi ja rikkomisen seurausten estämiseksi tai lieventämiseksi. Silloin kun sakkoja määrätään yritykselle, yritys olisi ymmärrettävä SEUT 101 ja 102 artiklan mukaiseksi yritykseksi. Jos hallinnollisia sakkoja määrätään henkilöille, jotka eivät ole yrityksiä, valvontaviranomaisen olisi sakon sopivan määrän harkinnassa otettava huomioon jäsenvaltion yleinen tulotaso ja henkilön taloudellinen tilanne. Yhdenmukaisuusmekanismia voidaan myös käyttää hallinnollisten sakkojen johdonmukaisen soveltamisen edistämiseksi. Jäsenvaltioilla olisi oltava vastuu määritellä onko viranomaisille määrättävä hallinnollisia sakkoja ja missä määrin. Hallinnollisen sakon määräämisellä tai varoituksen antamisella ei ole vaikutusta valvontaviranomaisten muiden valtuuksien soveltamiseen eikä muihin tämän asetuksen mukaisiin seuraamuksiin.

Tanskan ja Viron oikeusjärjestelmät eivät mahdollista tämän asetuksen mukaisia hallinnollisia sakkoja. Hallinnollisia sakkoja koskevia sääntöjä voi soveltaa niin, että Tanskassa sakon määräävät toimivaltaiset kansalliset tuomioistuimet rikosoikeudellisena seuraamuksena ja Virossa sakon määrää valvontaviranomainen rikkomusmenettelyn puitteissa, edellyttäen että kyseisten jäsenvaltioiden sääntöjen tällaisella soveltamisella on vastaava vaikutus kuin valvontaviranomaisten määräämillä hallinnollisilla sakoilla. Toimivaltaisten kansallisten tuomioistuinten olisi siksi otettava huomioon sakon määräävän valvontaviranomaisen antama suositus. Määrättävien sakkojen pitäisi joka tapauksessa olla tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

Sikäli kuin tässä asetuksessa ei yhdenmukaisteta hallinnollisia seuraamuksia tai tarvittaessa muissa tapauksissa, esimerkiksi silloin, kun kyseessä on tämän asetuksen vakava rikkominen, jäsenvaltioiden olisi pantava täytäntöön järjestelmä, jossa määrätään tehokkaista, oikeasuhteisista ja varoittavista seuraamuksista. Tällaisten rikosoikeudellisten tai hallinnollisten seuraamusten luonne olisi määriteltävä jäsenvaltion lainsäädännössä.

Jäsenvaltioiden lainsäädännössä olisi sovitettava yhteen sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta, muun muassa journalistista, akateemista, taiteellista ja kirjallista ilmaisua, koskevat säännöt ja tämän asetuksen mukainen oikeus henkilötietojen suojaan. Eräiden tämän asetuksen säännösten noudattamista koskevia poikkeuksia tai vapautuksia olisi tarvittaessa myönnettävä yksinomaan journalistisia tarkoituksia tai akateemisen, taiteellisen tai kirjallisen ilmaisun tarkoituksia varten toteutettavaan henkilötietojen käsittelyyn, jotta voidaan sovittaa yhteen oikeus henkilötietojen suojaan sekä oikeus sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauteen perusoikeuskirjan 11 artiklassa vahvistetulla tavalla. Tätä olisi sovellettava erityisesti audiovisuaalialalla sekä uutis- ja lehtiarkistoissa tapahtuvaan henkilötietojen käsittelyyn. Jäsenvaltioiden olisi tätä varten hyväksyttävä lainsäädäntötoimia, joissa säädetään vapautuksista ja poikkeuksista näiden perusoikeuksien tasapainottamista varten. Jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä tällaisia vapautuksia ja poikkeuksia, jotka koskevat yleisiä periaatteita, rekisteröidyn oikeuksia, rekisterinpitäjää ja henkilötietojen käsittelijää, henkilötietojen siirtoja kolmansiin maihin tai kansainvälisille järjestöille, riippumattomia valvontaviranomaisia sekä yhteistyötä, johdonmukaisuutta ja tietojenkäsittelyyn liittyviä erityistilanteita. Jos nämä vapautukset tai poikkeukset vaihtelevat jäsenvaltiosta toiseen, olisi sovellettava rekisterinpitäjään sovellettavaa jäsenvaltion lainsäädäntöä. Jotta voitaisiin ottaa huomioon sananvapautta koskevan oikeuden merkitys kaikissa demokraattisissa yhteiskunnissa, tähän vapauteen liittyviä käsitteitä, kuten journalismia, on tulkittava väljästi.

Tätä asetusta sovellettaessa voidaan ottaa huomioon virallisten asiakirjojen julkisuusperiaate. Virallisten asiakirjojen julkisuutta voidaan pitää yleisenä etuna. Viranomaisen tai julkishallinnon elimen olisi voitava luovuttaa hallussaan olevien asiakirjojen sisältämiä henkilötietoja, jos kyseiseen viranomaiseen tai julkishallinnon elimeen sovellettavassa unionin oikeudessa tai jäsenvaltioiden lainsäädännössä niin säädetään. Kyseisessä lainsäädännössä olisi sovitettava yhteen virallisten asiakirjojen julkisuus ja julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäyttö sekä oikeus henkilötietojen suojaan, ja sen vuoksi siinä voidaan säätää tarvittavasta yhteensovittamisesta tämän asetuksen mukaisen henkilötietojen suojaa koskevan oikeuden kanssa. Viranomaisia ja julkishallinnon elimiä koskevaan viittaukseen olisi tässä yhteydessä sisällytettävä kaikki viranomaiset ja muut elimet, jotka kuuluvat asiakirjojen saatavuutta koskevan jäsenvaltion lainsäädännön piiriin. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/98/EY¹⁴ ei puututa eikä millään tavalla vaikuteta unionin ja jäsenvaltion lainsäädännön säännösten mukaiseen luonnollisten henkilöiden suojelun tasoon henkilötietojen käsittelyssä, eikä sillä etenkään muuteta tässä asetuksessa säädettyjä velvollisuuksia ja oikeuksia. Kyseistä direktiiviä ei saisi etenkään soveltaa asiakirjoihin, jotka eivät ole saatavilla tai joiden saatavuutta on rajoitettu asiakirjojen saatavuutta koskevien järjestelmien perusteella henkilötietojen suojaamiseksi, ja sellaisiin kyseisten järjestelmien perusteella saatavilla olevien asiakirjojen osiin, jotka sisältävät henkilötietoja, joiden uudelleenkäytön on lainsäädännössä säädetty olevan ristiriidassa luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä annetun lain kanssa.

Jäsenvaltion lainsäädännöllä tai työehtosopimuksilla, mukaan lukien paikalliset sopimukset, voidaan vahvistaa erityissäännöksiä työntekijöiden henkilötietojen käsittelystä työsuhteen yhteydessä, erityisesti niistä edellytyksistä, joiden mukaisesti henkilötietoja voidaan käsitellä työsuhteen yhteydessä työntekijän suostumuksen perusteella taikka palvelukseenottamista tai työsopimuksen täytäntöönpanoa varten, mukaan lukien lakisääteisten tai työehtosopimukseen perustuvien velvollisuuksien suorittaminen, työn johto, suunnittelu ja organisointi, yhdenvertaisuuden ja monimuotoisuuden toteutuminen työpaikalla, työterveys ja -turvallisuus, sekä työntekoon liittyvien oikeuksien ja etuuksien yksilöllistä tai kollektiivista käyttöä ja nautintaa sekä työsuhteen päättämistä varten.

Henkilötietojen käsittelyyn yleisen edun mukaisia arkistointitarkoituksia taikka tieteellisiä tai historiallisia tutkimustarkoituksia tai tilastollisia tarkoituksia varten olisi sovellettava tämän asetuksen mukaisia rekisteröidyn oikeuksia ja vapauksia koskevia asianmukaisia suojatoimia. Näillä suojatoimilla olisi varmistettava, että on toteutettu tekniset ja organisatoriset toimenpiteet, joilla taataan etenkin tietojen minimoinnin periaate. Henkilötietojen myöhempi käsittely yleisen edun mukaisia arkistointitarkoituksia taikka tieteellisiä tai historiallisia tutkimustarkoituksia tai tilastollisia tarkoituksia varten on tehtävä, jos rekisterinpitäjä on arvioinut, onko kyseiset tarkoitukset mahdollista saavuttaa käsittelemällä tietoja, joiden avulla ei voida tai ei enää voida tunnistaa rekisteröityjä, kunhan asianmukaiset suojatoimet (kuten tietojen pseudonymisointi) on toteutettu. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava asianmukaiset suojatoimet henkilötietojen käsittelylle yleisen edun mukaisia arkistointitarkoituksia taikka tieteellisiä tai historiallisia tutkimustarkoituksia tai tilastollisia tarkoituksia varten. Jäsenvaltioille olisi annettava valtuudet vahvistaa erityisin edellytyksin, joihin sovelletaan rekisteröityjä koskevia asianmukaisia suojatoimia, yksityiskohtaisia vaatimuksia ja poikkeuksia, jotka koskevat tietovaatimuksia, oikeuksia oikaista tai poistaa henkilötiedot sekä tulla unohdetuksi, rajoittaa käsittelyä ja siirtää tiedot järjestelmästä toiseen sekä vastustaa tietojenkäsittelyä, kun henkilötietoja käsitellään yleisen edun mukaisia arkistointitarkoituksia taikka tieteellisiä tai historiallisia tutkimustarkoituksia tai tilastollisia tarkoituksia varten. Kyseiset edellytykset ja suojatoimet voivat edellyttää erityisiin menettelyihin rekisteröityjen käyttäessä mainittuja oikeuksia, jos tämä on asianmukaista tietyssä käsittelyssä tavoiteltujen tarkoitusten sekä teknisten ja organisatoristen toimenpiteiden vuoksi, joilla pyritään henkilötietojen käsittelyn minimointiin oikeasuhteisuuden ja tarpeellisuuden periaatteiden nojalla. Henkilötietojen käsittelyssä tieteellisiä tarkoituksia varten olisi myös noudatettava muita asiaan liittyviä lakisääteisiä vaatimuksia, kuten kliinisiä kokeita koskevia sääntöjä.

Yhdistämällä rekistereistä saatuja tietoja tutkijat voivat saada erittäin arvokasta uutta tietämystä esimerkiksi laajalle levinneistä sairauksista, kuten sydän- ja verisuonitaudeista, syövästä ja masennuksesta. Rekistereiden pohjalta tutkimustuloksia voidaan vahvistaa, koska ne perustuvat laajaan väestöaineistoon. Yhteiskuntatieteissä rekistereiden pohjalta tehty tutkimus antaa tutkijoille mahdollisuuden saada keskeistä tietämystä useiden yhteiskunnallisten tilanteiden, esimerkiksi työttömyyden ja koulutuksen pitkän aikavälin vastaavuussuhteesta muihin elämäntilanteisiin. Rekistereiden perusteella saadut tutkimustulokset tarjoavat luotettavaa korkealaatuista tietämystä, joka voi toimia pohjana tietoon perustuvan politiikan laatimiselle ja toteuttamiselle, parantaa monien ihmisten elämänlaatua sekä lisätä sosiaalipalvelujen vaikuttavuutta. Näin ollen henkilötietoja voidaan käsitellä tieteellisiin tutkimustarkoituksiin tieteellisen tutkimuksen helpottamiseksi edellyttäen, että unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä asetettuja asianmukaisia edellytyksiä ja suojatoimia noudatetaan.

Tätä asetusta olisi myös sovellettava, jos henkilötietoja käsitellään arkistointitarkoituksiin, ottaen huomioon, että tätä asetusta ei sovelleta kuolleiden henkilöiden henkilötietoihin. Viranomaisilla tai julkishallinnon tai yksityisten elimillä, jotka ylläpitävät yleistä etua koskevia tietueita, olisi unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön nojalla oltava palveluita, joilla on lakisääteinen velvoite hankkia, säilyttää, arvioida, järjestää, kuvailla, välittää, edistää ja levittää tietueita, joilla on pysyvää yleistä etua koskevaa merkitystä, sekä myöntää pääsy niihin. Jäsenvaltiolla olisi lisäksi oltava mahdollisuus säätää, että henkilötietoja voidaan käsitellä myöhemmin arkistointitarkoituksiin, esimerkiksi erityistietojen hankkimiseksi poliittisesta toiminnasta entisten totalitaaristen valtioiden järjestelmissä, kansanmurhasta, rikoksista ihmisyyttä vastaan ja erityisesti holokaustista tai sotarikoksista.

Tätä asetusta olisi myös sovellettava, jos henkilötietoja käsitellään tieteellisiä tutkimustarkoituksia varten. Henkilötietojen käsittelyä tieteellisiä tutkimustarkoituksia varten olisi tämän asetuksen soveltamista varten tulkittava laajasti niin, että se tarkoittaa myös teknologian kehittämistä ja esittelyä, perustutkimusta, soveltavaa tutkimusta ja yksityisin varoin rahoitettua tutkimusta. Siinä olisi lisäksi otettava huomioon SEUT 179 artiklan 1 kohdassa vahvistettu eurooppalaisen tutkimusalueen toteuttamista koskeva unionin tavoite. Tieteellisiin tutkimustarkoituksiin olisi sisällyttävä myös kansanterveyden alalla yleistä etua varten tehdyt tutkimukset. Henkilötietojen käsittelyä tieteellisiin tutkimustarkoituksiin koskevien erityispiirteiden huomioon ottamiseksi olisi sovellettava erityisiä edellytyksiä etenkin henkilötietojen julkaisuun tai muuhun luovuttamiseen tieteellisten tutkimustarkoitusten yhteydessä. Jos tieteellisen tutkimuksen tulokset erityisesti terveysalalla antavat aihetta jatkotoimenpiteisiin rekisteröidyn edun mukaisesti, tämän asetuksen yleisiä sääntöjä olisi sovellettava kyseisiin toimenpiteisiin.

Tätä asetusta olisi myös sovellettava, jos henkilötietoja käsitellään historiallisia tutkimustarkoituksia varten. Tähän olisi lisäksi sisällyttävä historiantutkimus ja sukututkimustarkoituksiin tehty tutkimus ottaen huomioon, että tätä asetusta ei sovelleta kuolleisiin henkilöihin.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 536/2014¹⁵ asiaankuuluvia säännöksiä olisi sovellettava suostumukseen osallistua kliinisiin lääketutkimuksiin liittyviin tieteellisiin tutkimustoimiin.

Tätä asetusta olisi sovellettava, jos henkilötietoja käsitellään tilastotarkoituksia varten. Unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä olisi tässä asetuksessa asetetuissa rajoissa määritettävä tilastotarkoituksiin tapahtuvan henkilötietojen käsittelyn tilastollinen sisältö, tietoihin pääsyn valvonta ja yksityiskohtaiset vaatimukset sekä asianmukaiset toimenpiteet rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi ja tilastosalaisuuden varmistamiseksi. Tilastollisilla tarkoituksilla tarkoitetaan mitä tahansa henkilötietojen keräämis- ja käsittelytoimenpidettä, joka on tarpeen tilastotutkimuksia varten tai tilastollisten tulosten tuottamiseksi. Näitä tilastollisia tuloksia voidaan käyttää myöhemmin eri tarkoituksiin, kuten tieteellisiin tutkimustarkoituksiin. Tilastollinen tarkoitus pitää sisällään sen, että tilastollisiin tarkoituksiin tehtävän käsittelyn tuloksena ei ole henkilötietoja vaan yhdistelmätietoja ja että tätä tulosta tai näitä tietoja ei hyödynnetä ketään luonnollista henkilöä koskevissa toimenpiteissä tai päätöksissä.

Luottamukselliset tiedot, joita unionin ja kansalliset tilastoviranomaiset keräävät virallisten eurooppalaisten ja kansallisten tilastojen laatimiseksi, olisi suojattava. Euroopan tilastoja olisi kehitettävä, laadittava ja levitettävä SEUT 338 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen tilastollisten periaatteiden mukaisesti, mutta kansallisissa tilastoissa olisi lisäksi noudatettava jäsenvaltion lainsäädäntöä. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 223/2009¹⁶ annetaan yksityiskohtaisempi selvitys eurooppalaisia tilastoja koskevan tilastosalaisuuden suojaamisesta.

Jäsenvaltiot voivat vahvistaa lainsäädännöllä tässä asetuksessa asetetuissa rajoissa erityiset säännöt, joiden avulla taataan vaitiolovelvollisuus tai muu vastaava velvoite, jos tämä on tarpeen henkilötietojen suojaa koskevan oikeuden ja vaitiolovelvollisuuden yhteensovittamiseksi, kun kyse on valvontaviranomaisten valtuuksista saada rekisterinpitäjältä tai henkilötietojen käsittelijältä pääsy henkilötietoihin ja rekisterinpitäjän ja henkilötietojen käsittelijän toimitiloihin. Tämä ei vaikuta jäsenvaltioiden nykyisiin, unionin oikeuden mukaisiin velvollisuuksiin hyväksyä vaitiolovelvollisuutta koskevia sääntöjä.

Tässä asetuksessa kunnioitetaan kirkkojen ja uskonnollisten yhdistysten tai yhdyskuntien asemaa, joka niillä on voimassa olevan perustuslain mukaisesti jäsenvaltioissa, eikä puututa siihen, kuten SEUT 17 artiklassa todetaan.

Jotta voidaan saavuttaa tämän asetuksen tavoitteet eli suojata luonnollisten henkilöiden perusoikeuksia ja -vapauksia ja erityisesti heidän oikeuttaan henkilötietojen suojaan sekä varmistaa henkilötietojen vapaa liikkuvuus unionissa, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä SEUT 290 artiklan mukaisesti. Delegoituja säädöksiä olisi annettava erityisesti sertifiointimekanismeja koskevista kriteereistä ja vaatimuksista, vakiomuotoisilla kuvakkeilla annettavista tiedoista ja menettelyistä, joilla tällaisia kuvakkeita tarjotaan käyttöön. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta tässä asetuksessa säädetyn mukaisesti. Tätä valtaa olisi käytettävä asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti. Tässä yhteydessä komission olisi harkittava erityisten toimenpiteiden toteuttamista mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten hyväksi.

Olisi käytettävä tarkastelumenettelyä, kun vahvistetaan täytäntöönpanosäädöksiä rekisterinpitäjien ja henkilötietojen käsittelijöiden välisistä sekä henkilötietojen käsittelijöiden välisistä vakiosopimuslausekkeista; käytännesäännöistä; teknisistä standardeista ja mekanismeista sertifiointia varten; kolmannen maan, kolmannessa maassa olevan alueen tai tietojenkäsittelyn sektorin tai kansainvälisen järjestön antaman tietosuojan riittävyydestä; vakiosuojalausekkeiden hyväksymisestä; muodon ja menettelyjen hyväksymisestä rekisterinpitäjien, henkilötietojen käsittelijöiden ja valvontaviranomaisten välillä yritystä koskevista sitovista säännöistä sähköisin keinoin toteutettavaa tietojenvaihtoa varten; sekä keskinäisestä avunannosta; järjestelyistä valvontaviranomaisten kesken ja valvontaviranomaisten ja tietosuojaneuvoston välillä sähköisin keinoin toteutettavaa tietojenvaihtoa varten.

Komission olisi hyväksyttävä välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä, kun saatavilla olevasta näytöstä käy ilmi, että kolmas maa, kyseisen kolmannen maan alue tai tietojenkäsittelyn sektori taikka kansainvälinen järjestö ei tarjoa riittävää tietosuojaa, ja kun se on tarpeen pakottavista ja kiireellisistä syistä.

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita eli varmistaa luonnollisten henkilöiden yhdenmukaista suojelua ja henkilötietojen vapaata liikkuvuutta unionissa, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

Direktiivi 95/46/EY olisi korvattava tällä asetuksella. Tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivänä suoritettavana olevat käsittelyt olisi saatettava tämän asetuksen mukaisiksi kahden vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta. Jos käsittely perustuu direktiivin 95/46/EY mukaiseen suostumukseen, rekisteröidyn ei tarvitse antaa henkilötietojen käsittelijälle uudestaan suostumustaan käsittelyn jatkamiseen tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivän jälkeen, jos suostumuksen antamistapa on ollut tämän asetuksen edellytysten mukainen. Direktiiviin 95/46/EY perustuvat komission päätökset ja valvontaviranomaisten antamat hyväksynnät pysyvät voimassa, kunnes niitä muutetaan, ne korvataan tai kumotaan.

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu asetuksen (EY) N:o 45/2001 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja hän on antanut lausunnon 7 päivänä maaliskuuta 2012¹⁷.

Tätä asetusta olisi sovellettava kaikkiin sellaisiin perusoikeuksien ja -vapauksien suojelua henkilötietojen käsittelyssä koskeviin seikkoihin, joihin ei sovelleta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/58/EY¹⁸ säädettyjä erityisiä velvoitteita, joilla on sama tavoite, rekisterinpitäjää koskevat velvoitteet ja luonnollisten henkilöiden oikeudet mukaan lukien. Tämän asetuksen ja direktiivin 2002/58/EY keskinäisen suhteen selkeyttämiseksi olisi kyseistä direktiiviä tarkistettava. Kun tämä asetus on hyväksytty, direktiiviä 2002/58/EY olisi tarkasteltava uudelleen erityisesti sen ja tämän asetuksen keskinäisen yhdenmukaisuuden varmistamiseksi,